Joulun odotusta

Hei
Joulun odotukseen laitan tänne Kaija Pakkasen runon

LINTULAUTA

Olin lapsi, kuuden vasta.
Vain vähän tiesin maailmasta.
Maan pallokartan tiesin,
lampaan, suden pentuen,
sodan, pelon, joulun sanoman,
ja lapsen musta sekä valkoisen.

Niin joulu olikin, ja minä ikkunassa
kuin hiiri hiljaa seisoin katsomassa,
mitenkä pihapuitten pienet asujat
talia lintulaudallani nokkivat.

Vaan mitäs nyt tapahtuu?

Närhi, pihan suurisuu,
joka koivun oksalla
on kyyristellyt pitkän ajan,
lentää lintulaudan katolle,
ajaa tintit hujan hajan,
laudan sisään kumartuu,
koko talimöykyn suuhun sieppaa,
ja koivun oksalle taas kieppaa.

Siellä sitten talin möyhentää,
kaikki pikkulinnut ilman jää.

Minä mietin:
Joulustahan eivät linnut tiedä,
niinpä iso närhi saattoi viedä
väkevämmän voimaa käyttäen
koko lintulauman ruoan itselleen.

Mutta miksi ihmiset
hellämielin joululahjat antaa,
ja jo viikon päästä toisillensa
samaa vanhaa kaunaa kantaa?

Laitan myös linkin lukukoiran Sylvin facebook -sivulle, missä on hauska video, kun Sylvi tapaa joulumuorin:

https://www.facebook.com/lukukoirasylvi/


Hyvää joulua kaikille toivottaa Saduntekijä.

Unen neito

Kuvasin tällaisen näyn ja kuinka Kaija Pakkasen Unen neito siihen sopiikaan. Varmaan itsekkin vielä jonkun runon kuvaan väsään.

UNEN NEITO

Unen neito väsyi ihmisiin

ja ihmisten unien luomiseen,

ja päätti jättää kaiken

jonnekin huomiseen.

Hän varkain lähti, hiljaa niin

hävisi metsän hämäriin.

Yönherkkä, valpas metsänväki

niin oudon kauniin neidon näki,

joka haihara tukka hulmuten

kiiruhti poikki polkujen

jättämättä varjoaan

liepeisiinsä liehumaan.

Niin varjoansa vailla,

mutta varjon lailla

unen neito riensi eteenpäin,

päämäärää vailla

varjon lailla

yhä eteenpäin.

Kun pimeä haihtui aamun kajoon,

pedot lähtivät pesistä saaliin ajoon,

ja käki koivussa kukahti,

unen neito uupuen kuunteli,

keri pitkät hiuksensa tyynykseen

ja - omiin uniinsa nukahti.

Kaija Pakkanen

Leikkimökin runokoppa 1982

Marraskuuta

Talven alkua. Täällä pohjoisemmassa jo hivenen lunta ja pikkuista pakkasta.

Kuvassa on koirani Pöysti. Kuvan otti poikani Marko noin viikko sitten. Pöysti rakastaa talvea ja lunta. Pentuna se syöksyi lumikinosten sisään, nyt vanhempana se tyytyy pyörimään lumessa. Mutta pitää edelleen hauskaa. 

Suomalainen kansanruno kertoo näin:

Lumisade

Tyttö taivahan takana

tyynyjänsä typsyttävi,

nauhojansa napsuttavi.

Laitan vielä runon jäniksen marraskuusta:

Jäniksen marraskuu

Oli marraskuu.

Oli pelto jo musta.

Jänis, jänöjussi

(voi sentään innostusta!)

oli hyppinyt puutarha-aitani taa - 

nähnyt jotakin, mikä kiinnostaa....

Pujahti sisään:

"Selvitän salan!"

"Nälkä on armoton",

vannoi se valan.

Arvioi kaalimaanialan.

Nakersi nälkäänsä

kaalinpalan.

"Kohta kaalista

kiitellä alan",

lupasi jänis - 

ja loikki pois jalan.

Josef Guggenmosin mukaan Kaarina Helakisa

Käsillä tekemistä

Eilen oli Valtakunnallinen satupäivä. Minulta se hurahti ohi, kun innostuin käsillä tekemiseen.

Kirjansidontaa, no liittyhän se välillisesti kirjoihin ja kirjoittamiseen. Näihin voi rustailla vaikka runoja tai satuisia mietteitä.

Äänen lukemisen tärkeydestä

Linkki: Uutinen lukemisesta. Yle uutisissa tutkijan haastattelu.
Lukekaa lapsille ääneen, se on oiva tapa viettää aikaa yhdessä.

Onnea Sylville

Onnea Sylville, hän sai Kuopion kaupungin kirjastolta kunniakirjan, hienoa:D

https://www.facebook.com/lukukoirasylvi/?fref=ts

Syvin uusin video:

http://kuonokirjassa.blogspot.fi/


Sylville Elina Karjalaisen runo

Koira ulvoo kuulle

Ukko-koira, sekarotu

kuutamoon ei koskaan totu.

Käsitä ei koirankallo,

miksi taivaalla on pallo,

joka pilvien lomassa kulkee,

kun päivä silmänsä sulkee.

Kun emäntä mennyt on vuoteeseen

niin Ukko kuononsa luoteeseen,

tuon koirankuononsa suuntaa

ja koiraäänensä muuntaa:

laulannaksi, ulvonnaksi

kohti kuuta kaikuvaksi.

Eipä kukaan selvää saa,

mikä sitä ulvottaa!

Syksyisiä runoja

SYKSY

Tuulenpesät

Kun syksyllä peippo lähtee

ja laulu häviää

ja metsä on aivan tyhjä,

niin puilla on ikävää.

Sen vuoksi tulee tuuli

ja oksia kiertelee,

se tekee pesiä puihin

ja niissä ulisee.

Ja kun pieniä peippojansa

puu muistaa suruissaan,

niin tuulen hassu laulu

sen panee nauramaan.

                                 Aale Tynni

Kirsi Kunnakselta säätietodusta näin syksyyn

Säätiedotus

Kun sataa noita-akkoja

ja hirveitä hirvenkakkoja

ja kirveitä ja puukkoja

saa silloin huuliin rakkoja,

jos antaa suukkoja.