Miroslav Valek

Kirjasta Suuri Matkakuume

JUNA

Kukahan se pojille viheltää?

Mikä lie huligaani mustapää.

Katsokaa!

Nokiset kupeet, käheä ääni,

vislata jaksaa, silmät kuin lääni!

Valot vain vilkkuu, kipunat ilkkuu,

tähdiksi taivaalle kipuaa.

Tänä iltana vislaavat kaikki,

väkeä lomalle matkustaa,

heitä on junamme pullollaan.

Lapset matkaavat meren rantaan,

muutama suunnistaa mummolaan.

On pörröpäitä ja kammatuita,

lippaniskoja naurusuita.

Junanlähettäjäkin raiteeltaan

intoutuu junalle vislailemaan.

Miten lie, häntä kai säälittää

kananpoika joka piipittää?

Se kainona korissaan uinuu

ja pii, pii, piiskuttaa pieni suu.

Taival taittuu nopeaan,

kaukaisuuteen joudutaan.

Kas, lennätinpylväitä

seisoo niin kuin pillejä!

Pelkäät kai pimeää?

Ala vain viheltää!

Ilta raapii kiskoja,

iskee tulta tikuista.

Hauska lastenruno junasta. Omat kirjoitukset vähän vaiheessa, joten päivittelen muiden teksteillä satuja ja loruja.

Tämän päivän mietteitä kirjoittamisesta voit lukea Kirjoittaminen -sivulta.

PÖLLÖ

Pöllö päivät piilossaan
uneksii vain hiiristä,
Hiirulainen sukkelaan
livahtaa sen piiristä.
Eikä pöllön rehvana
näe hiiriherkkua.

Saalistakoon otsa hiessä,
rillit kun on tipotiessä!



Lastenrunokirja oli kirjaston poistolöytöjä, hinta 20 senttiä. Kirjoittaja on slovakialainen Miroslav Valek. Kuvittaja Miroslav Cipar. Runojen lisäksi viehätyin kuvitukseen, minun silmilleni herkullista.

Laitoin Omat lorut -sivuille kiukkulorun. Olen kirjoittanut sen yli kymmenen vuotta sitten. Sain innoituksen joko omasta kiukusta tai lapsen kiukuttelusta. Laitoin myös Kirjoittaminen -sivulle ajatuksiani.

Sivu lisäys

Lisäsin sivun, johon laitan ajatuksia kirjoittamisesta: omia ja muiden.

Herra Huu

Ihana Hannu Mäkelän Herra Huu. Ilmestynyt 1974. Luin aikoinaan pojalle (itselleni). Lainasin sen taas ja yhtä hyvä on kuin parikymmentä vuotta sitten.

Ote: 

Herra Huu ja sairas puu

Herra Huu katsoi ulos. Puu oli ikkunan vieressä niin kuin oli aina ollut. Mutta mitä! Puusta oli jälleen pudonnut paljon lehtiä. Niitä oli maassa vähän kaikkialla.
Puun täytyy olla pahasti sairas, herra Huu ajatteli. Minun täytyy auttaa sitä. Ja hän etsi laastaria, neulan, lankaa, sakset ja lääkettä ja lähti ulos tikapuita pystyttämään.
Ja koko päivän herra Huu neuloi, laastaroi, ompeli ja lääkitsi lehtiä takaisin puuhun. Illalla hän oli niin väsynyt, että nukahti ehtimättä ajatella yhtään mitään.