Satuliikuntaa

Sanaleikkejä ja leikkeihin -sanoja sivulle laitoin leikin nimeltä HALTIJA.
Leikitin illalla satuliikuntakerholaisia (3 - 4 v) tällä leikillä ja se sai valtavan suosion. Lapset olisivat jaksaneet jatkaa leikkiä vaikka kuinka kauan. Leikkiin kuuluva loru on helppo ja pienet oppivat sen nopeasti.

Voi kuinka saankaan voimia aina noiden lasten kanssa touhuilujen aikana. Saa leikittää ja leikkiä itse. Leikki on todellista terapiaa, siinä voi antaa sisäisen lapsensa elää iloista lapsen elämää. Suosittelen lämpimästi kaikille.
Erityisesti leikit, joihin kuuluu jokin loru, runo tai laulu ovat kokonaisvaltaisesti rentouttavia. Leikin loru jäi elämään minulle "korvamadoksi", mutta se ei haittaa. Loru on hauska ja saa hyvälle tuulelle ja tuo muiston lasten kanssa leikkimisestä.

Väliaikatietoja

Hei

Saduntekijän vei työt hetkeksi mennessään. Päivitän blogia piakkoin, kunhan taas saan opetushommat rullaamaan.

Terveisin Saduntekijä

Linkki

Hei

Tässä linkki tv 1:hen Puoli seitsemän -ohjelmaan. Käykäähän kurkkaamassa ja innostukaa osallistumaan.

LINKKI:
kirjoita-runolapselle

Kirjoittamisesta ja vähän muustakin

Hei kaikille 

Päivittelin hiukan Kirjoittaminen -sivua.

Tänään aloitin paikallisessa kirjastossa satutuokion pitämisen. Luin lapsille M Christina Buterin kirjan Siilin sadepäivä.
Saattoi olla niin, että nautin tuokiosta enemmän itse kuin lapset. Se vain vahvisti omaa satujen ja lastenrunojen kirjoittamista.

Luin aluksi Kaija Pakkasen kirjasta Leikkimökin runokoppa seuraavan runon.

Mistä sadut tulevat

Mistä sadut tulevat?

Mummin tilkkuvakasta,

kesämökin takasta,

sateen kirjokaaresta,

kaukaisesta saaresta,

polunvieren kukasta,

sinisestä sukasta,

maailmasta suuresta,

oman korvan juuresta.

Sieltä sadut tulevat. 

Kun juttelin lapsille tuosta oman korvan juuresta, niin yksi suloinen pieni tyttö alkoi hiplata korvansa taustaa ja samalla kuunteli minua ruskeat silmät suurina.

Näky oli niin valtaisan ihana, että sydämeni oli pakahtua silkasta ilosta.

Kuinka ihana onkaan lasten maailma, jossa on mahdollista, että sadut todella voivat tulla korvan juuresta, hiukan kun vain hieroo korvaansa. 

Muistin itseni pikkutyttönä ja kuinka kaikille ihmeille oli tilaa. Isä oli taikuri, joka osasi taikoa minulle sellaiset kengät, jotka halusin. Sänkyni alla eli mörkö ja vaikka hiukan sitä pelkäsin (kiedoin jalkani tiukasti peiton sisään, ettei se niitä pääse hippailemaan), niin siellä se asui monta vuotta. Satu nenäänsä pyykkipojilla kaunistavista prinsessoista sai minut uskomaan, että jos onnistun nukahtamaan huulet hymyssä, kaartuvat ne lopullisesti ylöspäin ja näytän alati siltä, kuin hymyilisin. Yritin myös metsästä etsiä pieneen marjakoriini mörrimöykkyä, jonka kuljettaisin kotiin. 

Toivon hartaasti, että kaikki antavat lastensa mielikuvituksen lentää ja ruokkivat sitä arvosta lahjaa kauniilla saduilla.