Minä olen Soili ja minä kirjoitan

Minä olen Soili

Olen syntynyt Puumalassa, Hurissalon kylässä vuonna 1960. 
Asun Sukevalla Sonkajärven kunnassa, lähellä Kainuun rajaa. Kanssani asuu mieheni ja kaksi koiraamme. 

Arkiminäni on artesaanin, viriketoiminnanohjaajan ja luonnontuotealan neuvojan sekoitus ja näitä ammatteja toteutan ohjaajana ja opettajana aina kun ko. töitä on tarjolla.

Sunnuntaiminäni  kirjoittaa, tekee käsitöitä ja puuhailee luonnon parissa (puutarhassa ja metsässä). Sunnuntaiminäni viihtyy maalla, kaukana ja keskellä "ei mitään", tai oikeastaan keskellä kaikkea mitä tarvitsen. 


Sieluni maisema

Lapsuuden aikainen maalaismiljöö oli mitä otollisin paikka hurahtaa luonnonhenkiin ja satumaailmoihin oman perheen suosiollisella avustuksella.
Veto niihin ei ole hiipunut lapsuudesta. Onkin luonnollista, että haltiat, tontut, keijut ja muut otukset pujahtavat teksteihini, käsitöihini ja vähän joka tekemiseen elämässäni. Jopa saunassa minulla kököttää saunatonttu, jolle jätän aina hiukan löylyvettä, sekä laitan pari kalikkaa lähtiessäni. 


Saduntekijän synty

Kirjoittamista aivan vakavasti ajattelin jo teini-iässä, mutta vasta aikuisena aloin kirjoittaa säännöllisesti, ensin päiväkirjoja ja sitten loruja, saturunoja ja satuja. Vuonna 2002 näin eräänä yönä unen, joka päättyi ajatukseeni: "En tarvitse tätä opettajan paikkaa, koska olen Saduntekijä." Uni jäi vaivaamaan ja pian kirjoitin ensimmäisen sadun satusarjaani ja lopulta niitä oli kasassa jo kuusi. Ensimmäinen editoitu (hiottu) versio Saduntekijän satusarjasta oli valmiina v. 2008, jolloin lähetin sen myös monelle perinteiselle kustantamolle.
Hylkäyksiä, hylkäyksiä ja hylkäyksiä. Läksin opiskelemaan luonto-alaa ja satusarja jäi muistitikulle.
Talvisena tammikuun päivänä (v. 2013) minulle tuli tarve vielä kerran laittaa tekstejä kustantamoille. Kevään aikana sain muutaman hylkäyksen. Olin jo heittänyt toivoni ja päättänyt unohtaa koko satusarjan, kun elokuun eräänä lauantaina oli sähköpostiini ilmestynyt viesti kustannustoimittajalta. Eikä se ollut "..kiitos, ei kiitos..".

Tunne, kun pitelet kustannussopimusta käsissäsi. Tunne, kun istut kirjoittamassa tekstiä, joka julkaistaan. Tunne, kun syvin unelmasi toteutuu. TUNNE, OLET UNESI SADUNTEKIJÄ.

Vaikka tekstien editointi ja muutaman uuden sadun kirjoittaminen oli aikaa ja työtä vaativaa, niin nautin jokaisesta hetkestä. Hengen tuotteeni oli kelvannut julkaistavaksi ja minä uskalsin ajatella itseäni satukirjailijana. Ehkä vielä parempi nimitys on kustannustoimittajani antama: Satulähettiläs.

No, tittelillä ei ole niin merkitystä. Minulle merkitsee satu- ja fantasiamaailmoiden luominen, kirjoittaminen ja niiden tarjoaminen luettavaksi.

Minä olen Soili ja minä kirjoitan. Minä kirjoitan satuja ja olen ylpeä siitä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti