"Hae
minulle kasa lastenkirjoja."
Naputin aamulla puhelimen viestintäohjelmaan. Kun tulin iltapäivän
jälkeen töistä kotiin, odotti minua oven edessä kassillinen kirjallisuutta. Viestin vastaanottaja oli tehnyt työtä käskettyä ja kipittänyt kirjastoon hakemaan tilaukseni: kasan lastenkirjoja.
Kävin kirjat lävitse katsoen kannet. Löysin kansia katsomalla noin
kymmenen kirjan joukosta välittömästi ne teokset, jotka eivät
jättäneet kylmäksi lukemisen jälkeen eli olivat niin sanotusti
taattua kamaa.
Kun olen itse lastenkirjojen metsästyreissulla, tunnen, kuinka hyvät
kirjat pelkän nimen ja ulkokuoren perusteella kutsuvat luokse. Jyvät
erottuvat akanoista.
Nykyinen lastenkirjallisuus tarjoilee tarinaa moneen lähtöön.
Välillä tuntuu, ettei mikään oikein sytytä. Markkinavetoisuus
pistää lävitse. Disney-satua on aasta ööhön.
Sormeni syhyävät suomalaista; tiedostamattakin vedän kotimaiset satukirjat hyllyjen välistä.
Suomalainen toimii.. Näin kävi näiden kymmenenkin teoksen kohdalla: kotimaiset
veivät voiton.
Kärkeen kipusi Olga Orava ja metsän salaisuus. Kirjan ovat luoneet
Mila Teräs ja Karoliina Pertamo. Teräksen nokkelalla kielenkäytöllä
ja Pertamon hempeällä, kauniilla värimaailmalla punottu satu luo
mielenkiintoisen tarinan Olga Oravan tutkimusmatkasta, joka herättää
myös ajatuksia aikuisen mielessä.
Satukirja toimii, koska se viihdyttää hauskoilla sanankäänteillä
ja lyyrisellä tyylillään. Kuvat ovat kaksiulotteisia: samalla kun
ne ovat hyvin taiteellisia, ne tuovat myös mieleen lapsenomaisen
piirrustustyylin.
Olga Orava, kiipeähän toisenkin kerran satukirjan sisään!
