Kaikkea sitä näkee

Käväisin lenkillä koirien kanssa ja kas kummaa, mikä se metsässä oikein pitikään komentoa.
Otin valokuvan ja runoilin hiukan, mitä metsässä tapahtui. Voit käydä katsomassa valokuvan ja lukemassa runon omat lorut -sivuilta.

Kannattaa pitää silmät auki metsässä liikkuessa ja tietenkin jokin kuvauslaite mukana, tässä tapauksessä minulla oli kännykkä taskussa.

Aikasyöppö riehuu

Hei

Aikasyöppö riehuu talossani, enkä ole ennättänyt vielä saada valmiiksi uutta satua tänne blogiin luettavaksi. Mutta se on tekeillä.
Kunpa voisin väittää, että minulle kävi, kuten alla olevassa tekstin pätkässä Ellielle ja siksi tekstejä ei ilmaannu luettavaksi.

Keijut kirjastani, siellä oli ote Charles Kingsleyn kirjasta; Vellamon lapset (The Water-Babies, 1863):

Eräänä kuutamoyönä keijukaiset lensivät ikkunasta sisään ja toivat Ellielle niin kauniit siivet, ettei hän malttanut olla panematta niitä hartioilleen ja niiden avulla hän lensi ulos ikkunasta ja maiden ja merien yli ja ylös pilvien läpi, eikä kukaan kuullut tai nähnyt häntä hyvin pitkään aikaan.

Tällä pätkällä voisi vaikka aloittaa oman iltasadun ja keksiä tarinaan lisää tai pyytää lasta keksimään.

Itse en ole lukenut ko. kirjaa, mutta aion sen pikimiten lainata kirjastosta ja lukaista. 

Laitan alle linkin, jossa hiukan asiaa kirjasta ja kirjailijasta.

http://mettemamma.blogspot.fi/2005/06/vellamon-lasten-is.html