9.3.2019

Lukeminen väsyttää


Jos lukeminen väsyttää voi vaihteeksi kuunnella satuja tai lauluja. Ylen radiossa on mainio kattaus molempia.

Radio/Areena/Yle.fi: Yöpuun iltasatuja

Nettissä on monia sivustoja, joissa on ääneen luettuna klassikoita ja uusia satuja. Äänikirjoja voi toki ostaa itselleen. Ne kulkevat mukavasti mukana äly- tai lukulaitteissa.
Olen itsekkin hurahtanut e-kirjoihin (en yksin siksi, että omatkin tuotokseni ovat e-kirjoina). Älylaitteet ja e-kirjat/äänitteet ovat tätä päivää ja mainio mahdollisuus saattaa nykyajan diginatiivit satujen maailmaan.  Kun teokset lataa laitteelle, ei haittaa vaikka nettiyhteyttä ei olisikaan saatavilla. 

Kasvoinko vinoon Pepin Huvikummussa? 

Minun lapsuuteni kulki Muumilaakson, Peppi Pitkätossun Huvikummun ja monien muiden klassikkojen kautta. Ihmettelen tänä päivänä lapsuuteni lastenkirjojen osalle tullutta leimaamista ja kritiikkiä, milloin ne ovat rasistisia, milloin mitäkin. Lukemani arvostelun perusteella minusta olisi pitänyt tulla rasistinen, omaa varjoaa pelkäävä ja terapiaa tarvitseva ihmisraunio. Ei tullut, en ainakaan ole huomannut.

Olin varmaan myös huono äiti. Luin lapsille mm. Alfons Jokista (Mikko Mallikasta), siinä isä tuprutteli piippuaan, kiellettyä lasten nähden. Eemeli oli poikien suosikki, tuo adhd-hirviölapsi ja huono esimerkki (ei ole minun keksimää, vaan jonkun nykyvanhemman arvio Eemelistä), poikani altistuivat myös Herra Huulle, Koko kaupungin Vinskille, Kirsi Kunnaksen hurjille lastenrunoille, joissa Herra PiiPoo huitaisee vespallaan junan alle ja kuolee. Tuliko pojista ongelma nuoria ja aikuisia, ei tullut tai en ainakaan huomannut. 

Tarinat ja sadut siivittävät leikkejä, milloin ollaan prinsessoja, milloin merirosvoja tai vaikka noitia. Vaikeita tunteita on (tunteiden kirjolta ei kukaan selviä elämässään) helpompi käsitellä satujen ja tarinoiden kautta. Myös hankalia ja vaikeita asioita voi käydä satujen avulla läpi. Hyvä työkalu, viihdyke ja ikävinä aikoina ihana turvapaikka.
Uskon satujen voimaan, olkoon lukijana aikuinen tai lapsi. Enkä usko Eemelin metkuineen tekevän kenestäkään hirviölasta. Uskotko sinä?


6.3.2019

Kirjoittajan päänsärkyjä ja vähän muuta

Välillä on kirjoitettava itselleen, annettava sanojen pulputa ja päästettävä suustaan ulos "sitä sun tätä".


KIRJOITTAJAN KIVISTYS

Satu kiljuu komerosta.
Runo piirongin laatikosta.
Väistelen kirjaimia,
karkuun kipitän sanoja.
On kirjailijan kivistys
jonakin päivänä 
jonkun sivistys
tai 
päivän piristys.
Soili


VIELÄ KERRAN KYSYN

Vielä kerran kysyn,
pitääkö olla asiaa
jos tahtoo kirjoittaa?
Vaan voiko vain antaa
sanojen paperille sipsuttaa
ja sitten
siihen miten sattuun paikoillensa pötkähtää?

Onko pistettävä pilkut ja pisteet,
vai voiko ne huitaista lattialle
ja sitten
lyttyyn polkaista
ja imuriin imaista?

Vielä kerran kysyn,
pitääkö olla asiaa
jos tahtoo kirjoittaa?
Eikä minulla muuta.
Soili


FLOW

Tänään voisin luoda
ja itselleni suoda
siivellisen toverin, jolla essu
ja essun taskussa
miljoona sanoja.
Niistä tarinoita turisen
ja sivut täytän
ja kyniä käytän.

Enkä yhtään pyyhekumia,
sillä siivellinen toveri
on oiva kielipoliisi.
Ja kaikki oikein,
joka sana.
Sen itselleni suon
ja tarun ihmeellisen luon.
Soili