Kirjoittajan päänsärkyjä ja vähän muuta

Välillä on kirjoitettava itselleen, annettava sanojen pulputa ja päästettävä suustaan ulos "sitä sun tätä".

KIRJOITTAJAN KIVISTYS

Satu kiljuu komerosta.

Runo piirongin laatikosta.

Väistelen kirjaimia,

karkuun kipitän sanoja.

On kirjailijan kivistys

jonakin päivänä 

jonkun sivistys

tai 

päivän piristys.

Soili

VIELÄ KERRAN KYSYN

Vielä kerran kysyn,

pitääkö olla asiaa

jos tahtoo kirjoittaa?

Vaan voiko vain antaa

sanojen paperille sipsuttaa

ja sitten

siihen miten sattuun paikoillensa pötkähtää?

Onko pistettävä pilkut ja pisteet,

vai voiko ne huitaista lattialle

ja sitten

lyttyyn polkaista

ja imuriin imaista?

Vielä kerran kysyn,

pitääkö olla asiaa

jos tahtoo kirjoittaa?

Eikä minulla muuta.

Soili

FLOW

Tänään voisin luoda

ja itselleni suoda

siivellisen toverin, jolla essu

ja essun taskussa

miljoona sanoja.

Niistä tarinoita turisen

ja sivut täytän

ja kyniä käytän.

Enkä yhtään pyyhekumia,

sillä siivellinen toveri

on oiva kielipoliisi.

Ja kaikki oikein,

joka sana.

Sen itselleni suon

ja tarun ihmeellisen luon.
Soili