Talven alkua. Täällä pohjoisemmassa jo hivenen lunta ja pikkuista pakkasta.
Kuvassa on koirani Pöysti. Kuvan otti poikani Marko noin viikko sitten. Pöysti rakastaa talvea ja lunta. Pentuna se syöksyi lumikinosten sisään, nyt vanhempana se tyytyy pyörimään lumessa. Mutta pitää edelleen hauskaa.
Suomalainen kansanruno kertoo näin:
Lumisade
Tyttö taivahan takana
tyynyjänsä typsyttävi,
nauhojansa napsuttavi.
Laitan vielä runon jäniksen marraskuusta:
Jäniksen marraskuu
Oli marraskuu.
Oli pelto jo musta.
Jänis, jänöjussi
(voi sentään innostusta!)
oli hyppinyt puutarha-aitani taa -
nähnyt jotakin, mikä kiinnostaa....
Pujahti sisään:
"Selvitän salan!"
"Nälkä on armoton",
vannoi se valan.
Arvioi kaalimaanialan.
Nakersi nälkäänsä
kaalinpalan.
"Kohta kaalista
kiitellä alan",
lupasi jänis -
ja loikki pois jalan.
Josef Guggenmosin mukaan Kaarina Helakisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti