Kuvasin tällaisen näyn ja kuinka Kaija Pakkasen Unen neito siihen sopiikaan. Varmaan itsekkin vielä jonkun runon kuvaan väsään.
UNEN NEITO
Unen neito väsyi ihmisiin
ja ihmisten unien luomiseen,
ja päätti jättää kaiken
jonnekin huomiseen.
Hän varkain lähti, hiljaa niin
hävisi metsän hämäriin.
Yönherkkä, valpas metsänväki
niin oudon kauniin neidon näki,
joka haihara tukka hulmuten
kiiruhti poikki polkujen
jättämättä varjoaan
liepeisiinsä liehumaan.
Niin varjoansa vailla,
mutta varjon lailla
unen neito riensi eteenpäin,
päämäärää vailla
varjon lailla
yhä eteenpäin.
Kun pimeä haihtui aamun kajoon,
pedot lähtivät pesistä saaliin ajoon,
ja käki koivussa kukahti,
unen neito uupuen kuunteli,
keri pitkät hiuksensa tyynykseen
ja - omiin uniinsa nukahti.
Kaija Pakkanen
Leikkimökin runokoppa 1982
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti