Saduntekijä

Hei sinulle, joka eksyit tälle blogille.

Olen rakastanut satuja, fantasiaa ja loruja aivan pikkutytöstä asti. 
Pikku tyttönä olin tosissani väittänyt nähneeni keijuja ulkona. Muistan myös, että uskoin vakaasti jonkun otuksen asuvan sänkyni alla ja yritinkin hypätä vuoteeseeni kaukaan. Lisäksi kiedoin jalat tiukasti peiton sisään, ettei mokoma otus vain koskisi niihin.
Kun opin lukemaan, luin, luin ja luin.  

Omien lasten syntyminen antoi minulle taas hyvän syyn palata satujen ja fantasian pariin. Aikuisille suunnatun fantasian lukeminen sai erään tuttavani kysymään minulta: Onko sinulla jäänyt jotain puutteita lapsuudessa, kun pitää tuollaista roskaa lukea?
En osannut kuin nauraa. Ahersin sillä hetkellä "Taru sormusten herrasta" -kirjaa läpi. Tämä tapahtui 80-luvulla.
En ole saanut vastausta vieläkään, onko lapsuuteni jäänyt jotenkin vajaaksi, mutta yli viisikymppisenä edelleen luen satuja ja fantasiaa, sekä kaikkein tärkeintä: kirjoitan ja luon sitä itse.