Omiin loruihin laitoin lorun -Hiiden koulumatkasta- ja kuvan myös. Tuli hiukan Kylli-tätimäinen olo; loru pyöri päässä samalla, kun väänsin kuvaa valmiiksi.
Lorut ovat olleet minulle hyvin rakkaita aina (satujen lisäksi). Muistan vieläkin yhden loru-rallatuksen alun. Luin sen jostain aikuisten romaanista. Itse romaania en muista, mutta lorun kyllä. Aikaa on vierähtänyt noin nelisenkymmentä vuotta.
Lorurallatus meni näin:
rimminnällä, rimminnällä
rimminnällä reen
everst perra peen
lutvik lukka seen
vuotokrassa
krassa seen
untan kriimantee
loru jatkuu, mutta mulla muisti pätkii. 6.2 torstai: muistin, kuin muistinkiin, lopulta, koko lorun. Nyt se on korjattuna tuossa yllä.
Toivoisin joskus muistavani kirjan, mistä sen luin. Voisi tarkistaa, kuinka lorurallatus loppujen lopuksi menikään. Kummasti se vain on muistin syövereissä "makoillut". Aina välillä se sieltä kurkistaa ja muistuttaa itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti