Satujen kirjoittamista pidetään aika haastavana lajina. Ei riitä, että annat mielikuvituksen palaa ja kirjoitat mitä sylki suuhun tuo.
Haasteena itse koen tekstin tuottamisen sellaiseen asuun, että "lapsikin" sen ymmärtää, mutta kuitenkin teksti olisi hyvin kirjoitettua.
Tove Jansson:in kirja "Muumilaakson marraskuu" sai minut (jälleen kerran) huokailemaan Toven nerokkuutta luoda tekstiä.
Teksteissäni pyrin pääsemään "omaan ääneen", joka olisi hauskaa ja samalla nokkelaa. Luotan lasten kykyyn ymmärtää enemmän kuin me aikuiset oletamme. Lapsille tarkoitetun kirjallisuuden lukeminen olisi varmaan meille aikuisillekkin hyvää tekevää. Hyvä satu tai fantasiatarina pitää sisällään paljon, enemmän kuin päältä uskoisi.
En pelkää oman katu-uskottavuuteni menettämistä, vaikka lainailenkin kirjastosta Astrid L.,Tove J., tuotantoa (uudelleen ja uudelleen) ym. lasten satukirjoja. En häpeä tunnustaa lukevani Terry P. fantasiaparodioita mahakippurassa.
Päätin yli kymmenen vuotta sitten: En halua vanheta viisaasti, vaan haluan heittäytyä huppuksi.
Vaikka olen kirjoittanut enemmän ja vähemmän koko ikäni, koen olevani aika alussa. Vasta viime vuosina olen päässyt kirjoittamaan enemmän ja kun minulle tarjottiin kustannussopimusta (usean hylkäämisen jälkeen), sain rohkeutta tarttua kirjoittamisen haasteeseen vakavammin.
Sitä, tuleeko minusta koko kansan kirjailijaa, ei voi tietää. Mutta saan luoda ja elää hetken niissä satu- ja fantasiamaailmoissa, mitkä koen lapsenlailla olevan olemassa (ainakin minun mielikuvituksessani).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti