Lukukoira

Hei

Laitan tänne linkkiä Kennelliiton lukukoira toiminnasta. Hienoa ja upeaa, että lukukoirina toimivia koiria arvostetaan näin paljon.
Ihailen kovasti kaikkia koiria, jotka toimivat jossain palvelutehtävissä ja erityisesti juuri lukukoiria. 

http://www.kennelliitto.fi/koirat/lukukoirat

Linkki löytyi tietenkin minun lempilukukoirani sivustolta:

Lukukoira Sylvi

Perheessämme on kaksi koiraa, toinen on toiminut isännän toverina metsästyksessä. Vili-koira on kohta 13 vuotias ja jo eläkkeellä metsästyshommista. Toinen koira on 8 vuotias ja enemmänkin sellainen seurakoira. Pöysti-koira kulkee minun mukanani lähes kaikkialle, asumme maalla, joten se kaikkialle on metsä, metsä ja metsä. Sisällä Pöysti makailee usein vieressäni, kun kirjoitan, piirrän tai luen. Olenkin ajatellut Pöystin toimivan sellaisena kirjoittajan kirjoituskoirana ja rauhoittavana elementtinä. Jos Pöysti olisi nuorempi ja asuisimme kaupungissa (jossa Pöysti olisi tottunut ihmisiin, hälinään ja muuhun tohinaan), niin varmaan olisimme innolla mukana lukukoiratoiminnassa.

PÖYSTI - kirjoituskoira. Aina valmis mukaani, menin minä minne tahansa. Ihana kaveri marjareissuilla, kävelylenkeillä tai pihalla leikkikaverina. On myös kova poika uimaan. Onneksi pihallamme on lampi, missä polskia niin paljon kuin haluaa.

VILI - eläkkeellä oleva metsästyskoira. Kova poika laiskottelemaan sohvalla.















Lopuksi runo Jukka Itkosen kirjasta -Käpälämäki-

KERKEÄKARVAINEN JÄPPILÄN RÖNÖTTÄJÄ

Olen kerkeäkarvainen Jäppilän rönöttäjä,

osaan vaikka mitä;

kirjoittaa runoja,

laulaa lauluja

ja lentää.

Myöskin sitä.

Liepeille vanhan puuseen

lehahdin kerran pihakuuseen

ja kysyin yhdeltä tytöltä:

"Hei, kuulehan,

saanko teille tulla asumaan?

Minulle riittää vuoteeksi

vaikka pyykkivasu vaan."

Tyttö vastasi:

"Totta kai."

Niin kerkeäkarvainen kodin sai

ja tyttö sai ystävän.

Me pidämme toisistamme

päivä päivältä enemmän.

Muttei eläinlääkäri usko,

eikä kaupan kassakaan

että kerkeäkarvaista Jäppilän rönöttäjää

on olemassakaan.