Maanantai 16. helmikuuta 2015
Kirjalabyrintin kustannustoimittaja Jenny Peräaho kirjoittaa kirjoittamisesta. Linkki sivulle:
Käsikirjoituksen ytimessä
Oman tekstin tuottamisessa tulee epätoivon hetkiä, silloin on hyvä lukea ohjeita kirjoittamisesta tai muiden kirjoittajien/kirjailijoiden kokemuksista. Itsellä ainakin kriitikko ja ruoskija jossain alitajunnassa nostaa välillä päätään ja supattelee kaikenlaista, mikä saa palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Myös tulee aikoja, joilloin selvästi välttelee kirjoittamista. Tässä tilassa täytyy pitää pää kylmänä, tarvitsenko taukoa kirjoittamiseen vai olenko kyllästynyt työn alla olevaan tekstiin. Kyllästymisen tilassa tekstin loppu kursitaan äkkiä kokoon. Ehkä armollisuus itseään kohtaan hankalissa tilanteissa olisi se paras tapa suhtautua omaan kirjoittamiseen.
Olen kirjoittanut kirjoittamisesta muistiin seuraavaa, en ole laittanut ylös kenen ohjeesta on kysymys:
- NÄYTÄ,ÄLÄ SELITÄ. Taukoamaton tapahtumien tykitys on puuduttavaa, ohimenevä kuvailu tuo ilmavuutta tekstiin ja antaa lukijalle hengähdystauon.
Oma versioini:
- Taukoamaton kirjoittamisen tykitys on puuduttavaa, ohimenevä hölynpölyn kirjoittaminen tuo ilmavuutta kirjoittajaan ja antaa hänelle hengähdystauon.
Sunnuntai 7.joulukuuta 2014
Kirjoittajalle arvokas apu ja tuki on hyvä kustannustoimittaja, näinhän olen todennut.
Kirjalabyrintti tarjoaa kirjoittajille palvelua tekstien oikoluennassa, palautteen antajana ja omakustanteen tekemiseen. Voi kuulostaa markkinoinnilta, mutta olen itse käyttänyt uusien tekstien osalta palaute/arviointipalvelua ja olen ollut tyytyväinen. Hinta-laatu on kohdillaan ja yhteistyö on pelannut hyvin.
Alla linkki Kirjalabyrintin palveluun.
Linkki:
palautepalvelu ja omakustanne Kirjalabyrintillä
Sunnuntai 16.marraskuuta 2014
Ernest Hemingway:
" Kirjailija, jolta puuttuu oikeudenmukaisuuden taju, tekee hyvän teon, jos hän toimittaa lahjakkaiden lasten koulun vuosikirjaa, eikä kirjoita romaaneja. Hyvän kirjoittajan tärkein ominaisuus on sisäänrakennettu, iskunkestävä paskanilmaisin. Se on kirjailijan tutka ja kaikilla hyvillä kirjailijoilla on se."
1. Sano asiasi ytimekkäästi, jotta ihmiset lukisivat sen.
2. Sano asiasi selkeästi, jotta he ymmärtäisivät sen
3. Ennen kaikkea, sano asiasi täsmällisesti, JOTTA SEN VALO OHJAISI HEITÄ.
Kirjoittajan on oltava rohkea, uskallettava kirjoittaa ilman pelkoa tai ainakin pystyttävä kirjoittamaan pelostaan huolimatta. Niin monesti moni varmaan jää miettimään voinko kirjoittaa näin. Uskallanko sanoa, mitä tunnen, ajattelen, koen. Jos tekstisi vaatii, niin miksi et uskaltaisi. Jos julkaiseminen hirvittää, jätä tekstisi treenitekstiksi tai anna sen "levätä" niin kaun kuin on tarpeen ja katso sitä sitten uudelleen.
Oma kirjoittamisen kohderyhmäni vaatii toki tekstiä, jota on miettittävä. Rohkeutta tarvitsenkin satujen kirjoittamiseen, koska se lajina on vähätelty, eikä niin arvostettu.
Keskiviikko 3.syyskuuta 2014
Täytyy tunnustaa, etten muista kenen kirjoittamista käsittelevästä kirjasta olen seuraavat ajatukset poiminut. Voi olla Kai Vakkuria?
Kun on tunteet.
" Ihmisen silmät ovat sellaiset kuin hän on. Hänen suunsa sellainen, miksi hän tulee." John Galsworthy.
Vilpittömyys ja itsensä antaminen on tänä "huomiotalouksien" ja "sisäisen sankaruuksien" aikana hyvä asia. Ole rohkea silloinkin, kun vaarana on, että jotkut leimaavat kirjoittajana lapselliseksi. Kirjoittajan tehtävä ei ole kuvata tunteita, vaan luoda niitä.
Sopii ainakin minun kirjoittamisen alueeseen hyvin. Kun kerron kirjoittavani, ihmiset yleensä kiinnostuvat ja haluavat kuulla lisää. Kun tulee ilmi, että kirjoitan lapsille satuja ja runoja, monen ääneen tulee hiukan "pettynyt" sävy. Lapsille kirjoittamista selvästi väheksytään, aivan kuin satujen kirjoittajat olisivat jotenkin älyllisesti "vajaita".
Omassa elämässäni olen kokenut hyvin rikkaana sen, että osaan vielä unelmoida ja nähdä sieluni silmin luonnonhenkiä, satumaailmoja ja kaikenlaisia ihmeitä. Kun maailma oikein runnoo kovuudellaan ja yliälykkyydellään, on ihanaa sukeltaa satumaailmaan ja kuvitella lentävänsä keijun tavoin mihin huvittaa. Joskus hiukan varoin kertomasta omasta sisäisestä satuilu tarpeestani, nykyisin minua vain naurattaa, kun kuvittelen mitä muut mahdollisesti minusta ajattelevat.
Puhunkin itsestäni, että viimein uskalsin tulla kaapista ulos ja levittää keijun siipeni kaikkien nähtäväksi.
Tiistai 5.elokuuta 2014
Natalie Golberg:
" Mies syö auton"
Meidän pitäisi kirjoittaa. Ei kysyä "miksi", eikä poimia valikoiden ja hienostuneesti karamelleja tai sytytystulppia, vaan antaa mielemme kyltymättömästi syödä kaikkea ja sitten sylkeä se paperille valtavalla voimalla. Kirjoittaminen on kaikkea, siinä ei ole ehtoja. Jos ajattelu on tarpeeksi suurta, niin että antaa ihmisten syödä autoja, on mahdollista nähdä, että muurahaiset ovat norsuja ja miehet naisia. Astu pois sanojen tieltä ja jäljennä ajatuksesi sellaisena kun ne vyöryvät lävitse. Kirjoittamisen harjoittaminen pehmentää sydäntä ja mieltä, auttaa meitä pysymään joustavina, niin että jäykät erottelut katoavat."
Voit tehostaa tätä harjoitusta:
Kirjoita tavallisuudesta poikkeavassa mielentilassa. Pukeudu eri tavalla, kirjoita piirustuslehtiöön yms. Tee jotain, mikä auttaa näkemään maailman uudesta vinkkelistä.
Muista, että kirjoittaja harjoittelee typeryyttä. Typerys on kiinnostunut vesisateessa lätäköstä enemmän kuin turvasta eli sateensuojasta.
Natalien ajatukset kirjoittamisesta ovat ihania, ainakin minua ne vapauttavat kirjoittamaan ja saan niistä tukea heikoilla hetkillä.
Torstai 26.kesäkuuta 2014
Natalie Goldberg: Mielistely ja velvollisuuden tunto.
Jos sydän ei ole mukana, lopeta kirjoittaminen ja pidä tauko, niin pitkä kuin tarvitset. Kirjoittamisessa on aina ongelmia, mutta tauon pitäminen antaa oman ilmaisun hiillokseen ilmaa ja tilaa, hehkua. Älä mielistele kuviteltujen sääntöjen edessä.
Natalien neuvo on hyvä. Lukija kyllä huomaa, jos kirjoittaja ei ole ollut tekstinsä takana. Treenikirjoittamiseen siirtyminen tässä vaiheessa on oiva keino pitää itsensä kirjoittamisessa kiinni. Kirjoittaminenhan on tien etsimistä kotiin ja joskus se väsyttää, silloin on vain levättävä ja katseltava karttoja tai ympärillä olevaa maisemaa. Matkanteko maistuu taas levon jälkeen.
Lauantai 3.toukokuuta 2014
Natalie Goldberg:
Kirjoittaminen visuaalisena taiteena
Kun tartut ohjaksiin ja ryhdyt ohjastamaan laukkaavaa villihevosta ja siirryt villisti rehottavasta tekstistä valjastamaan avaran mielen ilmaisua, otat kirjoittaja vastuuta. Vaadi oman voiman mahtia. Harjoitus: kuvittele kohtaus valokuvan kaltaiseksi. Kuvaa, mitä näet. Kehitä tekstiä kuvataiteena, käytä silmiäsi ensisijaisena työkaluna kohtauksen kuvaamisessa.
Tätä pohtiessani, mietin omalla kohdalla tekstien kuvitusta. Koen jonkinlaista ristiriitaa, siitä, että kuvitanko sadut konkreettisesti vai enkö? Jostain luin, että lastenkirjojen kuvittamista olisi hyvä harkita tarkkaan. Tekstin elävöittäminen sanoilla olisi tärkeämpää ajatellen lasta. Eli liiat kuvat eivät olisikaan hyväksi, kun lapsille luetaan. Tästä tietysti poiki seuraava ajatuskuvio: tarinan kerrontahan on sanan käyttöä ja sanoilla kuvittamista, ilman konkreettisia kuvia. Tätähän esi-isämme ja -äitimme harrastivat. Tarinoita kerrottiin niin lapsille, kuin aikuisille, ilman kuvien katselua.
Äitini oli kova kertomaan satuja ja tarinoita, muistan kuinka minusta oli hauskaa kuunnella, kuinka äiti kertoi ja väritti sanoilla pieneen mieleeni, mitä ihmeellisimpiä maailmoita.
Tänä päivänä on visuaalista ja konkreettisista kuvaa tarjolla lapsille yllin kyllin. Jäinkin miettimään, että puuttuuko meiltä perinteinen kuuntelu ja sanojen ilmaisutaito visuaalisen taiteena. Kuinka osaamme ja kuinka tulevat sukupolvet osaavat luoda sanoilla maailmoita, joita mielikuvitus tuottaa. Vai tuleeko kaikki olemaan pelkkää kuvaa ja sanat vain täytteenä, ilman taiteellista voimaa?
Keskiviikko 26.maaliskuuta 2014
Itsellä selvästi menossa vaihe, jossa on tarvetta "vain kirjoittaa ilman aivoja". N. Goldberg:in ohjeet ovat aika vapauttavia. " Istu kirjoittamaan mahdollisimman vähin odotuksin ja sano: OLEN VAPAA KIRJOITTAMAAN MAAILMAN KAAMEINTA ROSKAA. Anna itsellesi lupa kirjoittaa paljon ilman päämäärää."
Hän myös opettaa, että jos ei pelkää ääniä sisällään, ei pelkää myöskään ulkopuolista kritiikkiä. Äänethän ovat pelkästään demoneja ja vartijoita, jotka suojelevat todellista aarretta, mielen ensimmäisiä ajatuksia.
Hänen ohjeitaan noudattamalla löysin itselleni motivaation kirjoittaa säännöllisesti. Kukaan ei varmaan ole aina parhaassa mahdollisessa luovassa tilassa. Ne tekstilliset helmet syntyvät yleensä yllättäen. Jos aina vaatii itseltään täydellistä tuotosta, alkaa helposti ahdistua ja kirjoittamisesta katoaa ilo.
Kirjoittaessani sisäistä "likaista" virtaa eli niitä inhottavia tunteita ja hankalia asioita, annan palaa täysillä. Kirjoittaessa tuntuu, että tulee todella "sairasta", ilkeää ja raadollista tekstiä. Kirjoittamisen jälkeen en lue sitä heti. Yleensä luen tuotoksen muutaman päivän sisällä.
Olen yllättynyt, poikkeuksetta, joka kerta. Eihän ne sisäiset äänet nyt niin kamalia olleetkaan. Olen tullut siihen tulokseen, että monesti sisällä pyörivä roska tuntuu itsestä kauhealta, tuntuu, että on ihan hirviö ihmisenä. Kirjoitettuna ne ulos, huomaakin olevansa ihan hyvä ihminen.
Monesti sieltä löytyy myös tekstillisiä helmiä, joita voi käyttää.
Joten, jos sisällä on kiukkua tms., joka estää tarttumasta kirjoittamiseen, niin kirjoita sitten siitä. Kun vielä kirjoitat kynällä, niin saat käden kautta yhteyden sydämeesi.
Kirjoittaminen on tien etsimistä kotiin. Minulle se on ollut myös paras ystäväni, joka kulkee sen tien kanssani.
Sunnuntai 16.maaliskuuta 2014
Voitte varmaan arvata, että mietteeni koskee, taas jälleen, Natalie Goldgerg:n ohjeita/kirjaa.
"Kirjoittaminen on 90% kuuntelemista. Kun kuuntelee ympärillään olevaa tilaa niin syvästi, että siitä täyttyy, tämä kaikki virtaa kirjoittaessa ulos. Kun kirjoittaja onnistuu vangita ympäröivä todellisuus, teksti ei kaipaa enää mitään muuta. Kuuntele koko keholla. Mitä syvemmin kuuntelee, sen paremmin kirjoittaa. Hyväksi kirjoittajaksi tulemisen kolme avainta on: lue paljon, kuuntele paljon ja kirjoita paljon."
Natalie painotti myös, että kannattaa katsella/kuunnella omaa elämäänsä ja ympäristöään. Me monesti vähättelemme sitä ja ajattelemme, että jossain muualla tai jollain muulla on paljon mielenkiintoisempaa. Että elämämme on niin harmaata ja mitään sanomatonta, ettei siitä voi ammentaa kirjoittamiseen. Jäin miettimään tätä ja täytyy yhtyä kirjoittajaan. Jäin tämän jälkeen tarkkailemaan/kuuntelemaan ympäröivää elämääni. Tajusin, kuinka paljon kirjoittamattomia asioita liikkuu elämässäni ja ympäristössäni. (esim. Kukaan ei ole vielä kirjoittanut juuri siitä kärpäsestä, joka pörrää talviunilta herättyään ikkunassani ja ihmettelee, miksi ei pääse ulos. Tästä innoittuneena kirjoitin runon, pitkästä aikaa.)
Natalie ohjasti: antamaan lempeän huomion kaikille tuntemaan kykeneville olennoille joka hetki, ikuisesti. Taide on väkivallattomuuden teko. Kirjoittamaansa hyvää tekstiä on mahdollista kantaa mukanaan, ja elää sen mukaisesti. MIKSI-kysymyksen hän kehoitti jättämään psykologeille.
Itsensä vähättelyä ja sisäistä vastusta (laiskuus) on vaikea tukahduttaa, mutta jospa antaisi vain niiden möykkää ja komentaa itseni kirjoittamaan. Entä sitten, vaikka rahat eivät taaskaan kunnolla riittänee, entä sitten vaikka käteen koskee ja väsyttää. Entä sitten vaikka on jo vanha ja lempikirjailija osaa kirjoittaa niin paljon hienompaa tekstiä. Jos on sisäinen tarve kirjoittaa, niin sitten antaa palaa ja katsoo mihin tie vie.
Samuel Beckettin sanoin:
Aina yritetty.
Aina epäonnistuttu.
Entä sitten.
Yritä uudelleen.
Epäonnistu uudestaan.
Epäonnistu paremmin.
Perjantai 7.maaliskuuta 2014
Treenikirjoittaminen - Natalie Goldberg:
-Paras tapa treenikirjoittamiselle on: panna sisäiselle kriitikolle jauhot suuhun ja olla pyrkimättä kirjailijan edellyttämään valmiiseen lopputulokseen.-
Itse pidän kovasti treenikirjoitusharjoituksista. Voi vapaasti vain kirjoittaa, mitä mieleen tulee. Antaa tekstin kuljettaa. Goldberg opettaa, että ko. harjoitukset auttavat kirjailijaa löytämään oman äänensä.
Olenkin huomannut, että tekstin ensimmäinen versio kannattaa kirjoittaa ilman kontrollia. Parhaat oivallukset syntyvät pakottamatta, ilman ajatuksen tikistystä.
Mietin usein, miksi kirjoitan? Mietin olenko tosissani ja aidosti kirjoittamisen kanssa? Haastan varmaan päivittäin itseni: kyseenalaistan, analysoin ja tutkin itseäni. Kuitenkin, joka päivä löydän itseni kirjoittamasta, jotakin (kauppalistaa, pieniä muistilappuja). Joka päivä löydän itseni lukemasta, jos en muuta, niin mainoksia.
Tarve sanalliseen ilmaisuun ja lukemiseen asuu jossain sisälläni. Jos yritän pysyä poissa tekstin äärestä, alkaa se kolkutella ja on vain istuttava ja kirjoitettava tai luettava.
Tommy Taberman:
- Jossain tuolla minun sisälläni istuu pieni olio, joka sanelee minulle kirjani. En tiedä, onko hän mies vai nainen, vaiko molempia, mutta sen tiedän, että kun hän alkaa kuiskia, ei auta muu kuin istahtaa koneen ääreen ja kirjoittaa-
Voin yhtyä täysin Tommy Tabermanin ajatukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti