31.1.2020

Noidan hommia



NOIDAN HOMMIA

Kunnon noidalla on kunnon välineet, että noitahommat toimii, edes jollain lailla. Tässä saturunossa noita käyttää vielä varsin vanhanaikaisia työkaluja, nykynoita voisi toki luudan vaihtaa imuriin ja kahvipannun kahvinkeittimeen. Mutta noidat ovat aika vanhanaikaisia ja ajattelevat, että kerran noidat ovat lentäneet luudilla ennenkin, niin lentävät nytkin ja keittelevät taikakahvinsa pannussa, ei keittimessä.
No kissahan kuuluu tähänkin päivään, joten sitä tuskin olisi tarpeen vaihtaa? Vai olisiko, miltä kuulostaisi noidan minipossu? Eihän sen luulisi olevan eläinlajista kiinni. Mutta, kuten jo totesin, noidat ovat aika vanhanaikaisia ja pitävät tiukasti perinteistä kiinni, ainakin vielä.



Omaa tuotantoa

12.1.2020

Lukukoira Sylvi on vuoden Kuopiolainen!


ONNEA SYLVILLE!

Hieno uutinen. Olen seurannut Sylvin työtä jo vuosia ja ihaillut häntä suuresti. Kun ihastelin ääneen Sylvin menestystä, niin puolisoni nauroi ja kysyi: "Fanitatko niin kovasti, että nimmaria haluat?" Tähän oli rehellisesti vastattava, että kyllä vain. Olisipa hienoa saada Sylvin tassunjälki, laittaa se hienoihin raameihin ja seinälle.


Eläimet ja luonto hoitavat, tunnustettu ja todistettu asia. Luonto kokonaisuutena innostaa myös omassa kirjoitustyössäni. Koska asun keskellä "ei mitään", saan tätä lääkettä ja ehtymätöntä inspiraation lähdettä joka päivä mahan täydeltä. Nytkin kirjoitan ja katselen ikkunasta aukeavaa lumista metsämaisemaa.

Mutta takaisin Sylviin. Vielä suuren suuret onnittelut Sylville alla olevan runon kera:


Runokoira Pentti

Olen runokoira Pentti
-runokonsulentti.
Runoutta suosien
läpi koiran vuosien
lennän,
tähtiin ennän.
Maassa saisin hiipiä
ilman runon siipiä.

Kuin kissoja ja kanoja
on maailmassa sanoja.
Sanoista voi punoa
monenmoista runoa.
Siis laulan,
ulvon runon kohti kuuta.
Enkä toivo muuta.

Oi runous
-mi lumous!
Se on kuin onnen humaus
tai takaraivoon kumaus.
Jos muuten en voi kuvata,
voin runon aina luvata.

Kautta uljaan häntäni,
kuule suloääntäni!
Kautta avaruuksien,
sanat kaikki nuuskien
kuljen.
Syliin suljen
sen jolla vain on tajua
haistaa (nuuh) runon hajua.
                                     Mikko Perkola