Satuinen verkkolehti

Hei

Tein lapsille luettavaksi sadunomaisen ja luontoaiheisen julkaisun. Se sisältää viisi sivua ja on tallennettu pdf:nä.
Ideana on Susirajalaisten sanomiset -niminen lehti, joka sisältää luontovalokuvia ja niihin tarinoita. Lehdessä seurataan satuolentojen, eläimien ja kasvien elämää pienessä Susirajan kylässä. 
Pyrin tekemään 1-2 lehteä kuukaudessa.
Alla olevasta linkistä pääset lukemaan ensimmäistä numeroa:

LINKKI lehteen löytyy Susirajan sanomiset -lehtinen sivulta. Siirsin lehdet ilmestymään omalle sivulleen.

Runoutta W.Shakespearelta ja minulta

Omat runot ja lorut -sivulle laitoin uuden (vanhan) runon. 

William Shakespearen (1564-1616), Kesäyön unelma:

Minähän nuo teen pilat öisin hetkin.

Kujeillani se nauraa Oberon,

Kosk` orhi´jättää kaurakaukalon,

Kun tammavarsan lailla hirnahdan ma.

Ja joskus kummin kulhoss´ asustan ma

Hahmossa pienen paistiomenan,

Ja kun hän juo, ma huuleens` ammahdan,

Ja oluen hän kaataa leuoillensa,

Kun viiso mummo, tullen saarnan valtaan,

Mun luulee jakkaraksi, hänen altaan

Livahdan pois, hän kaatuu pyllyllensä

Ja huutaa jestanpoo ja yskii, rykii,

Ja koko seurakunta toistaan nykii,

Nikahtuu nauruun, purskuu, aivastaa

Ja vannoo: sepä vasta hupaisaa.

Runo kertoo hänen aikansa Englannin suositusta satuhahmosta, tontusta nimeltä Puck. Hän oli Oberonin ja maalaistytön poika, joka oli perinyt isältään erityiskykyjä. Puck oli avulias, mutta teki kujeita.

Itse tekstissä viehätti sen ajan kieli ja jäin miettimään myös pilkkujen, pisteiden ja isojen kirjainten erikoista käyttöä. Mutta aivan luettava 1500 - 1600 -luvun runoksi.

Sananjalkoja metsäpolulla ja Saduntekijää

SADUNTEKIJÄ -sivu käsittelee julkaisussa olevaa satukirjasarjaani. 

Alla ihastuttava runo Jukka Parkkisen kirjasta.

Kirjoittanut Jukka Parkkinen

KUU JA SUDET

Metsää huiskii tuulen luuta,

sudet ulvoo täysikuuta.

Kuun ulvominen karkoittaa,

ja sitä sudet tarkoittaa.

Niin nähdään aina joka kuu:

sudet tehtävässä onnistuu.

Vaan sudet kyllä tietää sen,

ei mikään ole ikuinen.

Kun pilvet taivaan kannen avaa,

varjot hangella taas ravaa,

ja sudet niin kuin yhtä suuta,

ulvovat pois täysikuuta.

Lumottu lipas ja muita kirjoja

Lumottu lipas; Leena Laulajainen

 

Ote kirjasta:

Inko ja Örtti  

Muuan kelpo veljespari, reipas Inko, viisas Örtti,

ihmelippaaseen ihastui: -Kirjokannen alta tulvii

kaikki tieto, kaikki taito minkä keksimme kysyä!

Pähkäilivät yötä päivää lumolippaalta kysellen:

-Missä tuulella pesänsä? Miss yö on päivän tullen?

Kuka tähtiä sytyttää?

Peikkopojat sulkeutuivat kamariinsa unohtaen

toiset lapset, lasten leikit.

-Pinko-Inko! Nörtti-Örtti! kaikui Louhelan kujilla.

Tämä runokirja oli todella virkistävä tuttavuus. Kirjoittaja tehnyt sen Kalevalan hengessä ja itse ainakin pidin kovasti. Kirja on julkaistu 2001.

Voi olla, että ihan pienet lapset eivät pysy runojen mukana, mutta aina voi kokeilla. Tällainen iso (vuosimallia 1960) lapsi tajuaa kyllä hienosti tekstiä ja imeytyy mukaan.

Tein taas kirjastosta myös ostoksia eli poistokirjoja. Sain parilla eurolla:

Leikkimökin runokoppa; Kaija Pakkanen

Meidän Marikka; Astrid Lindgren

Samettikuu; Inkeri Karvonen

Samettikuusta pidin:

Ote kirjasta:

Koppiaisen matka

Kop kop koppiainen

sinitakki sittiäinen

minne matka hellesäällä

paksu takki päällä?

Kop kop koppiainen

sinitakki sittiäinen

nauroi aika tavalla:

-Käyn vain Pohjoisnavalla! 

Päivitin samalla kirjoittaminen -sivua.  Ajatuksia (omia ja Natalien) kirjoittamisesta visuaalisena taiteen lajina.