27.8.2014

Uusi kuunneltava satu

Hei kaikille

Lehtipeikon juoru -satu on nyt myös kuunneltavana Omat sadut -sivulla.

terveisin Saduntekijä

26.8.2014

Satuja kuunneltavaksi

Hei lukijani, pienet ja isot

Olen kauan jo haaveillut satujen lukemista äänitteiksi. Työskentelin muutaman päivän asian parissa ja sain kuin sainkin ensimmäisen äänitteen tehtyä.
Äänitteen laatu ei yllä studiotasolle, koska sadun äänite on tehty tietokoneen nauhurilla ja halpamikillä. Minulta myös puuttuu tällä hetkellä ohjelma, jolla voisi parannella kyseisen tiedostomuodon äänitteitä.

Äänitteestä tuli kuitenkin kelvollinen, joten uskalsin sen laittaa kuunneltavaksi. Muutama pieni virhe varmaan löytyy, mutta toivon, etteivät ne häiritse.

Äänite on sadusta Ukkosen jälkeen ja löytyy Omat sadut -sivulta.

Susirajan sanomiset -verkkolehti myöhästyy. Julkaisen heti, kun saan sen kasattua.

terveisin Saduntekijä

22.8.2014

Satu

Hei kaikille

Omat sadut -sivulta löytyy uusi kirjoittamani satu: Ukkosen jälkeen. 
Sadussa ei ole kuvitusta, mutta se on suht lyhyt. 

18.8.2014

Peikkolapsen tanssi

Hei kaikille

Saan varmaan omia tekstejä tänne lähiaikoina. 
Laitan luettavaksi Kaija Pakkasen kirjasta Leikkimökin runokoppa yhden hänen lastenrunoistaan (1982). Herkän ja kauniin mustavalkokuvituksen on tehnyt Maija Karma.


Peikkolapsen tanssi

Kuun paisteessa
jos metsään vaellat,
syvälle korpeen
kylistä samoat,
niin siellä alla kuun,
alla käiveräisen puun
sä peikkolapsen soman nähdä voit.

Kuunvalon kimmel hiuksissaan
ja naavahelmat maata viistäen,
varjonsa kauas hankeen yltäen
käy peikkolapsi yksin tanssimaan.

Hän pyörteen lailla kieppuaa
ja raivoisasti polkee jalkaa,
mut äkkiä taas heinän lailla huojuaa,
ja kevyt varjotanssi alkaa.

Hän huutaa, hoilaa, irvistää
ja kuulle kujertaen virnistää,
yks kaks taas huilun ääntä tavoittaa
tai omana kaikunansa huhuaa.

Kun päivä metsän takaa nousee taas
ens säteet metsän ylle heittäen,
käy peikkolapsi pensaan alle käppyrään
ja arat silmät kämmenillä peittäen
hän uneen vaipuu yksinään.

On päivä näet peikkolapsen yö.

14.8.2014

Lastenkirjastokurssi


Hei kaikille

Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan Lastenkirjastokurssi -sivuja. Linkin pitäisi aueta suoraan sivulle, missä on saduista ja sadutuksesta asiaa.

LINKKI: 
Saduista ja sadutuksesta

Sadun merkityksestä ei varmaan koskaan pysty puhumaan liikaa. Suosittelen myös, että luette lapsillenne kuvattomia satuja. Ne kehittävät lapsen mielikuvitusta tehokkaasti tässä valmiiksi kuvitetussa ja pureksitussa maailmassa.
Eikä parane unohtaa, että tekevät ne hyvää aikuisillekkin, sadut nimittäin.


11.8.2014

Oma sivu Susirajan sanomisille

Hei lukijani

Tein Susirajan sanomisille oman sivun. Löytyy nimellä: Susirajan sanomiset -lehtinen.

Elokuu juoksee kovaa vauhtia kohti syyskuuta. Moni pieni ihminen on aloittanut koulunsa. 
Uusille lukijoille: Sadut -sivulla on satu Lehtipeikon juoru, joka kertoo pienestä koululaisesta. Omissa runoissakin löytyy runo kouluun liittyen: Hiiden koulumatka. Se ehkä kuvastaa päivää, jolloin kouluun meno ei ole ihan mukavinta hommaa.

Siis elokuu juoksee, lapset ovat aloittaneet koulunsa ja minä jatkan kirjoittamista lapsille ja siinä sivussa vähän itsellenikin. Vaikka olen jo aika vanha, ulkoisesti, asuu sisälläni pieni nauravainen tyttö, joka haluaa hassutella sanoilla ja kertoa tarinoita muista maailmoista.

Kaija Pakkasen kirjasta Leikkimökin runokoppa:


Sinulle kirjoitan


Minä kirjoitan sinulle runon,
ihan pienen ja yksinkertaisen,
niin että kaiken ymmärrät.

Sinä minulle hymyn säteilet,
sen suloiden, niin suloisen,
minä taas hymystä runon teen.

Ja kohta ei tiedä kumpikaan,
kuka kirjoittaa,
kuka hymyn suo,
sinä, minä tai sinä -
sama tuo.

Sinä juuri olet lapsi jokainen,
niin tärkeä, pieni ihminen.

5.8.2014

Ajatuksia kirjoittamisesta

Päivitin Kirjoittaminen -sivua.
Kuukausi ilman tekstin tuottamista ajoi asiansa. Mieli alkoi jo askarrella ja kehitellä tarinoita. Tuli ikävä kirjoittamista. Nyt sitten seuraava askel aloittaa käytännössä homma.
Elokuun aikana "kunnostelen" myös blogia. Susirajan -sanomiset ovat nyt etusivulla ja niille täytynee laittaa oma paikka. 

Inkeri Karvonen, kirjasta Samettikuu: 

Runoilija Pupunen

Olen pupu sininen,
hieman herkkätuntoinen
luonteenlaatu
perintönä saatu,
olen runoilija Sini Pupunen.
Mielummin kuin kaalimaalla
istun ruusupensaan alla
napostelen suppusia
ruusunnuppusia.
Uneksin:
sinisestä pupunmaasta
pupusien ruusuhaasta,
jossa tassuun pehmeään
ei jää piikki
pistämään.
Olen herkkätuntoinen
pupu sininen.