Myyteillä ja saduilla on suurempi kansainvälistä ystävyyttä lisäävä vaikutus kuin ymmärretäänkään. Ne ovat mitä parhainta rauhantyötä. Parhaimmillaan se auttaa ratkaisemaan omia ongelmia, voittamaan vaikeuksia ja uskomaan elämään.
27.2.2014
Kiljusia
Kirjaston antia.
Iki-ihanasta Kiljusen herrasväestä on tehty uudistettu versio. Vanhoja Kiljusia, itse Jalmari Finnen kirjoittamina, sain poistosta 0,20 senttiä kappale.
Kiljuset kuuluivat lapsuuteni arkeen, niinkuin puolukkapuuro ja ruisleipä.
Uusi satu
Hei
Omat sadut -sivuilla on Satu sadusta, joka asui piirongin laatikossa. Blogi ei antanut muotoilla, teen muotoilukorjaukset myöhemmin.
Hyviä lukuhetkiä.
20.2.2014
17.2.2014
Sanaleikkejä ja leikkeihin sanoja -sivu
Kirjoittelin sanaleikkejä ja leikkeihin sanoja -sivulle vanhoja kansanomaisia loruja, joita käytettiin, kun valittiin esim. piilosille ensimmäistä etsijää.
Tosi hauskoja. Itselle jäänyt muistiin se perinteinen, jota käytän vieläkin lasten liikuntakerhossa.
Tosi hauskoja. Itselle jäänyt muistiin se perinteinen, jota käytän vieläkin lasten liikuntakerhossa.
Entten tentten teelikka mentten,
hissun kissun vaapula vissun,
eelin kleelin klot,
viipula vaapula vot.
Eskon saun, piun paun,
mene tästä portista (pelistä) pois.
Pois!
Varmaan aikoinaan lasten keksimiä, jotka ovat jääneet elämään.
12.2.2014
Tove Jansson: Näkymätön lapsi
Kirjan tarina: Hattivattien salaisuus
Muumipappa lähtee etsimään Hattivatteja, sanomatta sanaakaan muille.
Ote kirjasta: Kukaan ei ollut levoton, ja se oli hyvä juttu. He olivat päättäneet, etteivät olisi koskaan levottomia toistensa takia. Siten he antoivat toisilleen hyvän omantunnon ja niin paljon vapautta kuin mahdollista.
Äiti aloitti siis vähin äänin uuden neulomuksen, ja jossain lännessä päin kulki Muumipappa suoraan eteenpäin mielessään hämärä ajatus.
Jokin vain aina "kolahtaa" noissa Toven teksteissä.
Muumipappa lähtee etsimään Hattivatteja, sanomatta sanaakaan muille.
Ote kirjasta: Kukaan ei ollut levoton, ja se oli hyvä juttu. He olivat päättäneet, etteivät olisi koskaan levottomia toistensa takia. Siten he antoivat toisilleen hyvän omantunnon ja niin paljon vapautta kuin mahdollista.
Äiti aloitti siis vähin äänin uuden neulomuksen, ja jossain lännessä päin kulki Muumipappa suoraan eteenpäin mielessään hämärä ajatus.
Jokin vain aina "kolahtaa" noissa Toven teksteissä.
10.2.2014
Jatkokertomuksen jatkoa
Hei
Jatkokertomus -sivun tarina Puunhenki sai tänään jatkoa.
Kuuntelin Kreeta Onkelin haastattelun, missä hän kertoi halunneensa kirjoittaa lastenkirjan, joka ei ole fantasiaa (Poika, joka menetti muistinsa). Toki hän on jäljillä siinä, että fantasiaa kirjoitetaan paljon nykyään. Vaikka onhan fantasiaa ja satuja lapsille kirjoitettu aina. Samoin ns. reaaliteetteihin pohjautuvaa kirjallisuutta.
Oman lapsuuden "ei fantasia" kirjat, esim.:
Anni Polvan: Tiina -kirjat
Astrid Lindgrenin: Eemeli -kirjat
Hauskin mielleyhtymä ajatuksesta menettää muistinsa, vei minut muistelemaan Oiva Paloheimon kirjaa -Tirlittan-, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1953.
- Tirlittan lensi kanavaan. Tirlittan upposi. Tirlittan nousi pinnalle. Tirlittan hengitti-.
En muista, milloin minulle luettiin, vai luinko itse ko. kirjan? Mutta kirja jäi mieleen, lauluineen. Jokin siinä vain kolahti.
Kirja on kyllä aika huimalentoinen, mutta hauska. Mieleen on jäänyt erityisesti luuvaloa sairastava täti.
Kannan muistini sopukoissa lukemieni kirjojen jättämää jälkeä. Voi olla, että mielikuvitukseni rakastaa kaikkea mahdollista lumoavaa ruokaa, mitä tarjoan sille lukemalla, katselemalla, kuuntelemalla ja kirjoittamalla. Niin tai näin, siellä ne vain näyttävät olevan ja oikeassa hetkessä muistot mönkivät päivänvaloon ja saan kiinni lumosta, jonka tarina kauan sitten minulle antoi.
Jatkokertomus -sivun tarina Puunhenki sai tänään jatkoa.
Kuuntelin Kreeta Onkelin haastattelun, missä hän kertoi halunneensa kirjoittaa lastenkirjan, joka ei ole fantasiaa (Poika, joka menetti muistinsa). Toki hän on jäljillä siinä, että fantasiaa kirjoitetaan paljon nykyään. Vaikka onhan fantasiaa ja satuja lapsille kirjoitettu aina. Samoin ns. reaaliteetteihin pohjautuvaa kirjallisuutta.
Oman lapsuuden "ei fantasia" kirjat, esim.:
Anni Polvan: Tiina -kirjat
Astrid Lindgrenin: Eemeli -kirjat
Hauskin mielleyhtymä ajatuksesta menettää muistinsa, vei minut muistelemaan Oiva Paloheimon kirjaa -Tirlittan-, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1953.
- Tirlittan lensi kanavaan. Tirlittan upposi. Tirlittan nousi pinnalle. Tirlittan hengitti-.
En muista, milloin minulle luettiin, vai luinko itse ko. kirjan? Mutta kirja jäi mieleen, lauluineen. Jokin siinä vain kolahti.
Kirja on kyllä aika huimalentoinen, mutta hauska. Mieleen on jäänyt erityisesti luuvaloa sairastava täti.
Kannan muistini sopukoissa lukemieni kirjojen jättämää jälkeä. Voi olla, että mielikuvitukseni rakastaa kaikkea mahdollista lumoavaa ruokaa, mitä tarjoan sille lukemalla, katselemalla, kuuntelemalla ja kirjoittamalla. Niin tai näin, siellä ne vain näyttävät olevan ja oikeassa hetkessä muistot mönkivät päivänvaloon ja saan kiinni lumosta, jonka tarina kauan sitten minulle antoi.
6.2.2014
5.2.2014
Jatkokertomuksia
Omat lorut ja omat sadut -sivut saivat seurakseen Jatkokertomuksia -sivut. Laitoin sinne ensimmäisen jatkokertomuksen ja ajatus olisi jatkaa sitä säädyllisen ajan kuluttua. Eli mahdollisimman pian.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)