Lukukoira

Hei

Laitan tänne linkkiä Kennelliiton lukukoira toiminnasta. Hienoa ja upeaa, että lukukoirina toimivia koiria arvostetaan näin paljon.
Ihailen kovasti kaikkia koiria, jotka toimivat jossain palvelutehtävissä ja erityisesti juuri lukukoiria. 

http://www.kennelliitto.fi/koirat/lukukoirat

Linkki löytyi tietenkin minun lempilukukoirani sivustolta:

Lukukoira Sylvi

Perheessämme on kaksi koiraa, toinen on toiminut isännän toverina metsästyksessä. Vili-koira on kohta 13 vuotias ja jo eläkkeellä metsästyshommista. Toinen koira on 8 vuotias ja enemmänkin sellainen seurakoira. Pöysti-koira kulkee minun mukanani lähes kaikkialle, asumme maalla, joten se kaikkialle on metsä, metsä ja metsä. Sisällä Pöysti makailee usein vieressäni, kun kirjoitan, piirrän tai luen. Olenkin ajatellut Pöystin toimivan sellaisena kirjoittajan kirjoituskoirana ja rauhoittavana elementtinä. Jos Pöysti olisi nuorempi ja asuisimme kaupungissa (jossa Pöysti olisi tottunut ihmisiin, hälinään ja muuhun tohinaan), niin varmaan olisimme innolla mukana lukukoiratoiminnassa.

PÖYSTI - kirjoituskoira. Aina valmis mukaani, menin minä minne tahansa. Ihana kaveri marjareissuilla, kävelylenkeillä tai pihalla leikkikaverina. On myös kova poika uimaan. Onneksi pihallamme on lampi, missä polskia niin paljon kuin haluaa.

VILI - eläkkeellä oleva metsästyskoira. Kova poika laiskottelemaan sohvalla.















Lopuksi runo Jukka Itkosen kirjasta -Käpälämäki-

KERKEÄKARVAINEN JÄPPILÄN RÖNÖTTÄJÄ

Olen kerkeäkarvainen Jäppilän rönöttäjä,

osaan vaikka mitä;

kirjoittaa runoja,

laulaa lauluja

ja lentää.

Myöskin sitä.

Liepeille vanhan puuseen

lehahdin kerran pihakuuseen

ja kysyin yhdeltä tytöltä:

"Hei, kuulehan,

saanko teille tulla asumaan?

Minulle riittää vuoteeksi

vaikka pyykkivasu vaan."

Tyttö vastasi:

"Totta kai."

Niin kerkeäkarvainen kodin sai

ja tyttö sai ystävän.

Me pidämme toisistamme

päivä päivältä enemmän.

Muttei eläinlääkäri usko,

eikä kaupan kassakaan

että kerkeäkarvaista Jäppilän rönöttäjää

on olemassakaan.

Satudiblomin kirjoja

Viimeisiä satudiblomin kirjoja luettu. Jäljellä vielä yksi: Mestaritontun seikkailut.

Sitten voi keskittyä Helmet lukuhaasteen kirjoihin.

Lukukoira Sylvi on lukuhaasteen kirjojen kimpussa:

http://kuonokirjassa.blogspot.fi/

Satudiblomin kirjoja

Hannele Huovi: Maailman paras napa:satuja sinulle.

Hannu Hirvonen: Rakastunut krokotiili

-Maailman paras napa- kirjasta satu -Prinsessa, joka halusi olla keiju-

"Nilkka on nilkkarenkaan paikka." "Minä haluan nilkkarenkaan", sanoi pieni prinsessa. Hän halusi nilkan, koska hän halusi olla keiju.

Rakastunut krotiili

Sinä yönä heillä oli satulampi. Keijut tanssivat heille ja koko tähtitaivas soitti heille ihmeellistä musiikkia.

Ystävänpäivää

Tänään vietetään ystävänpäivää. 
Itselleni joka päivä on ystävänpäivä ja olenkin hiukan vastakarvainen kaikenlaisille ystävänpäivän vietoille. Mutta antaahan se hyvän syyn edes yhtenä päivänä pohtia ystävyyttä oikein syvällisesti.
Itselläni on muutama oikein hyvä ihmisystävä ja muutama rakas eläinystävä. Eläinystäväni ovat kanssani joka päivä ja jakavat niin iloni kuin suruni. Ihmisystäviäni tapaan harvemmin, koska asun maalla, voisipa melkein luonnehtia asumista sanoilla "asun korvessa". Tästä syystä myös luonnosta on tullut hyvä ystäväni. Niin ja kirjasto on ystäväni, kirjat ovat ystäviäni, luomani mielikuvitushahmot ovat ystäviäni.
Siis ystävä voi olla ihan mikä tahansa elävästä pehmoleluun, mielikuvitusystävään tai vaikka kirjaan. Mikä/mitkä ovat sinun ystäviäsi?

Laitan tähän pari runoa ystävyydestä ja sen puutteesta.

Ensin Jukka Itkosen runo ystävän kaipuusta

KUUN KOIRA

Onko kukaan kertonut sinulle minusta?
Asun kuussa yksinäni.
Kunpa joku voisi kulkea
hetken vierelläni.

Kotoni on kraatterissa
en voi jutella kellekään.
Kaivan kuuta, nuuskin ilmaa,
mutta aina yksin jään.

Kierrän tyhjää maisemaa,
kuono tuhisten;
jos löytäisin jonkun ystävän,
edes kissan, sorsan tai kalan.

Joka päivä ruoakseni
haukkaan kuusta palan.

Siksi kuu pienenee.
Kuun koira sitä syö.

Mutta kuu kasvaa uudelleen.
Ja kun on puolikuinen yö,
en millään hiljaa olla saata.

Istun kraatterissani
ja ulvon täyttä päätä maata.


Toisena Tsekkiläinen kansanruno ystävien erilaisuudesta.

LINTU JA SIILI

"Siili, siili sykkyrä,
mikset ole keveä,
mikset lennä kanssani
silmieni iloksi?"
"Kuulehan nyt, ystävä,
muitakin on kykyjä,
osaatko sinä niin kuin minä
sykertyä palloksi?"


Lisään vielä pari linkkiä.

Iki-ihanan Lukukoira Sylvin ystävänpäivän toivotus:
http://kuonokirjassa.blogspot.fi/

Sekä Lukulampun artikkeli ystävänpäivälle:
Seitsemän syytä lukea lapselle ja monta kirjavinkkiä.

Satudiblomia

Satudiblomin kirjoja luettu:

Sikin sokin
Niina With

Hauska lorukirja pyykkikonetta pakoilevasta sukkaparista.

Koiran kaverit
Kumikenkä, lenkkikenkä,
sandaali ja crocsi,
talvikenkä, juhlakenkä,
tassu sekä mopsi.
Sattuiko nyt joku erhe?
Ei, me ollaan
mopsin perhe.

Maukka ja Väykkä
Timo Parvela

- Sitten ne nousivat molemmat pyörän selkään ja antoivat mennä. Maukka ohjasi ja Väykkä istui tarakalla. Vauhti kiihtyi kiihtymistään, ja lammen tumma vesi lähestyi hurjaa vauhtia. Kuunsilta hohti niiden edessä kuin kiitorata, kun ne viimein saavuttivat rantatöyrään ja pyörä kohosi ilmaan. Se nousi kevyesti kuunsiltaa pitkin kohti ylhäällä hohtavaa kuuta. Se nousi ja nousi, kunnes kääntyi laskuun ja räiskähti lammen pintaan niin, että kuunsilta hajosi tuhansiksi pisaroiksi. Sitten lammen pinta rauhoittui. Tuli aivan hiljaista, kunnes kaksi hahmoa äkkiä ponnahti pintaan. Väykkä raahasi pärskivän Maukan rantaan. Pyörä sen sijaan vajosi jonnekin tumman veden syvyyksiin.-