2.12.2020

Lukukoira Sylvin virtuaalinen lukuhuone

 Moikka

Vaikeina aikoina kautta historian ovat sadut ja tarinat olleet yksi tapa selviytyä ja auttaa jaksamaan. Nyt elämme aikaa, joka koskettaa kaikkia. Sosiaalisia kontakteja suositellaan välttämään. Osalle eristäytyminen tuo yksinäisyyttä ja harmaita värejä elämään. Satujen lukeminen, kertominen ja kirjoittaminen ovat oiva tapa viedä itsensä tai joku muu matkalle toisiin maailmoihin. Jospa ottaisit puhelin/video yhteyden lapseen,lapsenlapseen, mummiin, ukkiin, kummitätiin, -setään tai tuttavaan ja luet hänelle sadun. Antaisit tarinan ohella äänesi helliä läheistäsi.

Tämä aika on poikinut monia heinoja uusia tapoja tuoda hoitavaa kulttuuria ja taidetta ihmisten elämään. Eikä Sylvikään jäänyt tassujaan nuolemaan.

Sylvi keksi luoda oman lukuhuoneen!

Käykäähän tutustumassa lukukoira Syvin lukuhuoneeseen.

👆Kuonokirjassa.blogspot.com/2020/11/sylvin-virtuaalinen-lukuhuone.html

26.4.2020

Metsäretkipäivä



Luonto on minulle hyvin tärkeä tai oikeastaan se on elintärkeä. Tekstini ovat saaneet innoitusta luonnosta ja siihen liittyvistä kansanuskomuksista. Lapsuuteni vietin maalla ja tällä hetkellä saan taas elää luonnon ympäröimänä.
Metsäretket ja luonnossa oleskelu ovat olleet elämässäni itsestään selvyyksiä. Metsä on minulle ystävä ja turvapaikka, kaikille se ei sitä ole. Metsää voi pelätä tai siitä ei yksinkertaisesti vain pidä, syystä tai toisesta. Kaikki eivät ole metsäläisiä ja sitä on kunnioitettava.
Luonnon hyvinvointivaikutukset ihmisiin ovat kuitenkin kiistattomat, onhan ihminen rakennettu samoista rakennuspalikoista kuin muukin luonto. Hyvä uutinen on, että osa luonnon hyvinvointivaikutuksista voidaan saada vierailemalla metsissä ja yleensä luonnossa virtuaalisti tai tuomalla sisälle luontoa eli viherkasveja. 

Linkki yhteen virtuaaliseen metsäkävelyyn:

👆Hyvän mielen metsäkävely

Nykyisin näitä on jo mukavasti saativalla netissä. Joten alla olevaa lasten metsäretkipäivää voi viettää vallan mainiosti omassa olohuoneessaan. Telkkarista virtuaalimetsä näkymään, piknikki lattialle viltin päälle ja ikkunat sekä parvekkeen ovet auki. Retken aikana tai sen jälkeen voi sitten kokeilla vaikka edellisen vuoden metsäretkipäivän runokilpailua omassa perhepiirissä. Ohjeet runottamiseen alla. Vuoden 2020 metsäretken kilpailuna on sävellys ja siitä tietoa alla olevasta linkistä:


👆Suomen lasten metsäretkipäivä 15.5.2020


Suomen lasten metsäretkipäivä 15.5.2019

Ohjeet runottamiseen:

Pienten lasten voi olla vaikea keksiä runoa kylmiltään. Siksi suosittelemme runojen tekemiseen runottamista. Runottaminen pohjautuu sadutusmenetelmään. Saduttamisessa lapsi saa itse kertoa sadun tai tarinan ja aikuinen kirjoittaa sen ylös sellaisenaan. Kun satu on valmis, aikuinen lukee sadun lapselle. Lapselta kysytään, haluaako hän muuttaa tai korjata sitä vielä. Jos ei, satu on valmis. 
Olemme soveltaneet tätä ajatusta runottamiseen. Näihin runottamisohjeisiin olemme lisänneet sen, että aikuinen voi apukysymyksillä auttaa lasta tuottamaan runoa.
Metsäretkipäivän runokilpailussa pienten lasten runottaminen on sallittua runon tuottamiseksi. Ihan pienten, juuri puhumaan oppineiden, runot voivat olla myös metsään liittyvien asioiden nimeämistä. Tämä onnistuu helpoiten tekemällä runo metsässä. Haluamme kuulla, mitä ajatuksia lapsilla on metsästä.

Ohjeet:
1) Kerro lapselle, että nyt sinä saat kertoa runon metsästä ja minä kirjoitan sen muistiin. Runo voi alkaa myös spontaanisti lapsen aloitteesta ilman, että tietoisesti teette runoa. Tämä on helpointa toteuttaa metsässä tai metsän läheisyydessä.
2) Jos lapsi ei innostu tai ei tule mitään mieleen, lasta voi ja saa auttaa runottamisessa kysymyksillä, esimerkiksi:
Mitä metsässä näkyy? Miltä metsä näyttää? Miltä metsässä tuoksuu? Mitä metsässä kuuluu? Millainen metsäretki meillä on?
Kysymykset voivat olla myös sellaisia, jotka sopivat juuri teidän runoretkeen. Kysymysten kannattaa olla mahdollisimman avoimia.
3) Kun runo on valmis, runo luetaan lapselle. Kysy lapselta, haluaako hän muuttaa tai korjata sitä. Jos lapsi on tyytyväinen, runo on valmis. Tämän kohdan voi toteuttaa myös sen jälkeen, jos lapsen aihe vaihtuu.
(4)  Lähettäkää metsäretkipäivän runokilpailuun!) KILPAILU ON JO OHI!
Esimerkki runottamisesta:
Kävelimme tänään taaperon kanssa metsän vierestä ja lapsi hihkaisi spontaanisti ”Metsä!”. Aika runoilla! Aikuisen apukysymykset ovat suluissa:
Metsä!
(Niin on! Mitä metsästä?)
Haluu mennä sinne!
(Mitä haluat tehdä metsässä?)Haluu sinne leikkimään!
Ja sitten aihe vaihtui. Tästä hetkestä kirjoitin ylös runon:
MetsäHaluu mennä sinneHaluu sinne leikkimään
Enni 2v.

11.4.2020

Kummallisia aikoja



Linkistä pääset katselemaan lukukoira Sylvin vlogia:

👆Lukukoira Sylvin vlogi

Kummallista aikaa

Eletään kummallisia aikoja. Ihmiset ovat paljon kotonaan ja monelle tulee tekemisen puutetta. 
Nyt voisi olla hyvä aika sukeltaa satujen ja fantasian maailmaan. Netti mahdollistaa monin eri tavoin käydä toisenlaisissa todellisuuksissa: e-kirjat, äänikirjat, podcastit, luetut sadut, elokuvat, pelit yms.
Itselleni vaikeina aikoina (niin lapsen kuin aikuisenakin) on antanut paljon lohtua ja voimia vierailu muissa maailmoissa. Mielikuvitus ja sen voima on mahtava. Se on myös innoittanut minua omiin tarinoihini ja kirjoittamiseen.
Nykytekniikka mahdollistaa tarinoiden taltioimisen monin eri keinoin. Perinteinen kirjoittaminen, äänittäminen ja puheesta tekstiksi -toiminto. Viimeeksi mainittu löytyy kaikista älypuhelimista ja tableteilta. 
Jos kirjoittaminen tuntuu vaikealta, mutta sisällä asuu pieni tarinankertoja, niin äänittäminen ja puuheesta tekstiksi -toimintoja kannattaa kokeilla. Niitä voi sitten julkaista monissa eri kanavissa. 
Ja eikun tuottamaan tarinoita.

8.3.2020

Lasten satuja podcasteinä


Tällaisia lyhyitä pläjäyksiä Radioplay:n podcasteinä lasten saduista.  
Minna Kivelän ja Paula Norosen käsikirjoittamia ja näyttelemiä äänisatuja lapsille:

👆Radioplay.fi/podcast/lasten-sadut/

8.2.2020

Kesä ja pikkuinen noita


Saturunoja on tullut tehtyä "piirongin laatikkoon" vuosien varrella ja nyt harjoittelen digikuvituksen tekemistä niihin. 
Itsekriittisyys on varmaan pahin viholliseni niin kirjoittamisen kuin kuvituksen tekemisessä, mutta olen laittanut taiteeni ITE-taiteen alle ja antanut näin luvan itselleni tehdä oman näköistä taidetta.

Tässäkin noitateema jatkuu. 





31.1.2020

Noidan hommia



NOIDAN HOMMIA

Kunnon noidalla on kunnon välineet, että noitahommat toimii, edes jollain lailla. Tässä saturunossa noita käyttää vielä varsin vanhanaikaisia työkaluja, nykynoita voisi toki luudan vaihtaa imuriin ja kahvipannun kahvinkeittimeen. Mutta noidat ovat aika vanhanaikaisia ja ajattelevat, että kerran noidat ovat lentäneet luudilla ennenkin, niin lentävät nytkin ja keittelevät taikakahvinsa pannussa, ei keittimessä.
No kissahan kuuluu tähänkin päivään, joten sitä tuskin olisi tarpeen vaihtaa? Vai olisiko, miltä kuulostaisi noidan minipossu? Eihän sen luulisi olevan eläinlajista kiinni. Mutta, kuten jo totesin, noidat ovat aika vanhanaikaisia ja pitävät tiukasti perinteistä kiinni, ainakin vielä.



Omaa tuotantoa

12.1.2020

Lukukoira Sylvi on vuoden Kuopiolainen!


ONNEA SYLVILLE!

Hieno uutinen. Olen seurannut Sylvin työtä jo vuosia ja ihaillut häntä suuresti. Kun ihastelin ääneen Sylvin menestystä, niin puolisoni nauroi ja kysyi: "Fanitatko niin kovasti, että nimmaria haluat?" Tähän oli rehellisesti vastattava, että kyllä vain. Olisipa hienoa saada Sylvin tassunjälki, laittaa se hienoihin raameihin ja seinälle.


Eläimet ja luonto hoitavat, tunnustettu ja todistettu asia. Luonto kokonaisuutena innostaa myös omassa kirjoitustyössäni. Koska asun keskellä "ei mitään", saan tätä lääkettä ja ehtymätöntä inspiraation lähdettä joka päivä mahan täydeltä. Nytkin kirjoitan ja katselen ikkunasta aukeavaa lumista metsämaisemaa.

Mutta takaisin Sylviin. Vielä suuren suuret onnittelut Sylville alla olevan runon kera:


Runokoira Pentti

Olen runokoira Pentti
-runokonsulentti.
Runoutta suosien
läpi koiran vuosien
lennän,
tähtiin ennän.
Maassa saisin hiipiä
ilman runon siipiä.

Kuin kissoja ja kanoja
on maailmassa sanoja.
Sanoista voi punoa
monenmoista runoa.
Siis laulan,
ulvon runon kohti kuuta.
Enkä toivo muuta.

Oi runous
-mi lumous!
Se on kuin onnen humaus
tai takaraivoon kumaus.
Jos muuten en voi kuvata,
voin runon aina luvata.

Kautta uljaan häntäni,
kuule suloääntäni!
Kautta avaruuksien,
sanat kaikki nuuskien
kuljen.
Syliin suljen
sen jolla vain on tajua
haistaa (nuuh) runon hajua.
                                     Mikko Perkola