Aivan aluksi nöyrimmät anteeksi pyynnöt jos olen jättänyt huomioimatta jonkun kommentin. Ainakin yhden huomasin viime vuodelta. Laitoinkin kommentteihin hänelle anteeksi pyynnön.
Sitten tankojen maailmaan. Jokin minua kiehtoo suuresti tankarunoissa (myös haikurunoissa). Luen tätä runomuotoa mielelläni vaikka runokirjoja täytyy hiukan etsiä. Alkuperäistä japanilaista tankarunoutta löytää Tuomas Anhavalta: Kevään kukat, syksyn kuu: Kootut tankarunot 1960–1982. Lasten tankarunokirja löytyy ainakin Päivi Savolaiselta: Sateen ääni on sinun äänesi.
Tankarunon alkuperäinen ajatus on luonnon ja ihmisen vuoropuhelua, tiukka tavutus ja rivien määrä. Tankarunoja voi ja saa toki kirjoittaa ilman että luontokuvauksesta rakentaa yhteyden tunnetilaan. Tankarunojen rivien ja tavujen tiukka rakenne on kuitenkin oltava ja se laittaa mielikuvituksen ja sanavaraston töihin. On pyöriteltävä lauseita ja sanoja löytääkseen oikean muodon ja rytmin. Lisäksi runohan ei voi olla mitä tahansa sillisalaattia vaan sanoitettu kuva jostakin hetkestä.
Kirjoittelen tankarunoja jotka sisältävät luontoelementin mutta eivät välttämättä siltaa ihmisen tunnetilaan. Leikkisiä ja pirskahtelevia hetkiä missä satu ja luonto kohtaavat. Harmaasävyiset tankarunot tavoittivat minut kun puolisoni sairastui vakavasti. Silloin tankarunojen kirjoittamisesta minulle kanava tuoda ulos sisälläni oleva pelko, suru yms.
Tankarunoista on siis moneksi, tiivis paketti mikä voi sisältää isonkin tuokion tai vie sinut keskelle satua.
Laitan yhden lasten tankarunoni, kuva tietty tekoälyä hyödyntäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti