Talvinen runo

LUMIUKON VALITUS

- Hohhoijaa, kuinka tylsää seisoa on tässä
illan hämärässä
aivan yksin
luudan kanssa kynkätyksin!
Sain kyllä muodokseni pallot muhkeat
suun, nenän, silmät, hiilinapitkin kuin pullat
ja lierihattu tyylikäs on öisenmusta,
vaan jotain unohtivat lapsikullat:
jäin aivan vaille mielikuvitusta!

SAMETTIKUU 1980
Inkeri Karvonen
Kuvitus: Outi Markkanen