Iltasatuja

Satuviikon kunniaksi

Löysin 2015 perustetun sivuston, johon on julkaistu satuja sähköiseen muotoon.
LINKKI:
http://iltasatu.org/sadut/

Valtakunnallinen satuviikko

Hei

Nyt Saduntekijä vallan höperehti kaikkea muuta ja unohti, että 12.10 alkoi valtakunnallinen satuviikko. Se huipentuu 18.10 vietettävään Sadun nimipäivään.

Laitan linkin sivustolle:
Satu tekee hyvää

Irja joka luki kirjoja

Tunnetko sinä pikku Irjaa?

Hän tykkää hurjasti kirjoista.

Hän on lukenut monta kirjaa,

varmasti ainakin miljoona.

Joskus illallakin kuuluu peiton alta naurua,

kun jonkun kirjan hassut jutut pikku Irjaa huvittaa.

Jotkut jutut jännittää, että vatsaa ihan nipistää.

Kun Irja vaatteet päälleen pukee,

hän hotkii yhden romaanin,

hän eläinkirjan usein lukee ja keittokirjan ja dekkarin.

Hän lukee lehtiä, satuja, kun kulkee pitkin katuja.

Irja tietää millä lailla räiskäleitä paistetaan, ja 

kuinka tähdet syttyvät ja lapset tulee maailmaan.

Hän osaa hoitaa ponia ja tehdä taikatemppuja.

Intiaanien elämäntavat

on Irjan kirjoista tuttuja.

Hän tietää parhaat ongenvavat

ja paljon presidenttijuttuja.

Irjan kirjakuorma painaa kymmenkunta kiloa,

kun kirjastosta Irja lainaa iloisia kirjoja.

Moni kirjan ötökkä on Irjan hyvä ystävä.

                                                                  Kaarina Helakisa

Bongattu uutinen

Hei kaikille

Moni on varmaankin lukenut uutisen kolmevuotiaista, jotka eivät juurikaan puhu. 

LINKKI uutiseen:
puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmi

Myönnän, että aikaa itselläkin syö some ja internet. Minun etuna on, että olen vastuussa vain itsestäni. Olen myös huomannut kuinka tehokkaasti nettimaailma koukuttaa. 
Puhumattomuus ja yhteisten lukuhetkien puute olivat artikkelin mukaan suurin syy tilanteeseen. Jos perinteisen kirjan lukeminen tuntuu oudolta, niin voisihan lukemisen aloittaa esim. kirjaston sähköisillä kirjoilla. Tänä päivänä sähköisiä kirjoja on jo saatavilla vaikka kuinka. Lasten kirjoja saa äänellä ja ilman. 
Satujen voima on ihmeellinen ja tekee hyvää aikuisellekkin.

LINKKI kirjasto.fi sivulle, josta voi aloittaa:
http://ekirjasto.kirjastot.fi/

Lukukoira Sylvi on ennättänyt tehdä vaikka mitä.
LINKKI:partiolaisia-luetuttamassa

LOITSU

Leppäkerttu, perhonen,

mustikka söi hevosen.

Kanalta lähti maitohammas.

Kuka sanoo: naukuva lammas.

Käkikello kukkuu viis,

nukkumaan nyt varpaat siis.

Juokse juokse tuulispää,

pistä pussiin possut nää.

Tulitikku, menitikku,

suurensuuri,

pikkupikku.

                                                      Kaarina Helakisa

Surua sanoin

Miltä tuntuu lapsen suru?

Mistä lapsi saa voimaansa surun, menetyksen käsittelyyn?

Olen tutustunut muutamaan lapsen suruaiheiseen kirjaan, joissa käsitellään lapsen läheisen kuolemaa. Päivi Franzonin Surusaappaat-kirjassa lapsi joutuu luopumaan syöpään sairastuneesta isoäidistään. 

Tarinan herkkyys on mummon ja pojan välisessä tiivissä yhteydessä toisiinsa. Pojalle mummo on leikkikaveri, joka ymmärtäää häntä ja antaa hänelle luvan olla se mielikuvituksen rikastama lapsi, joka näkee mummon poskien uurteet kilpa-auton ralliratana. 

Vaikka poika ei pysty ymmärtämään, mitä syöpä merkitsee, hän tietää, että se on jotain pahaa, joka lopulta vie mummon häneltä.

Koskettavan tarinasta minusta tekee pojan yritys selviytyä surun ylitse itse, omin avuin.  Hän muistuttaa siinä nyky-yhteiskunnan aikuista, joka yrittää puskea läpi arjesta, vaikka on ylittänyt jo omat voimavaransa kauan aikaa sitten.Vanhemmat ovat syrjässä oman surunsa kanssa ja pojan tehtäväksi jää yrittää hukuttaa muistonsa ja ikävät ajatuksensa. 

Suomalainen Surusaappaat nostaa pyödälle kulttuuriimme kuuluvan puhumattomuuspulman. Kuolema on eräänlainen tabu eikä sen puhumiseen aina riitä sanoja. 

"Hän kiukutteli vanhempiensa varovaisen hiljaisuuden rikki polkemalla jalkaa ja huutamalla kovaan äänen sen, mistä ei saanut puhua.

Mummo oli kuollut. Kuollut!

Hän oli poissa ja puuttui Eemin elämästä.

Ja se teki kipeää! 

Oivallus syntyykin siitä, että kun poika vihdoin uskaltaa tulla näkyväksi surunsa kanssa, hän saa vanhemmatkin avaamaan surumöykkynsä.

Äitiä oli pelottanut puhua mummon kuolemasta.

Hänelläkin oli murhemöykky sisällään.

Mutta äidinkin möykky oli vain kasvanut puhumattomuudesta.

Eemi oli auttanut äitiä sanomalla ääneen sen,

mistä kaikki vaikenivat.

Sari Airolan kuvitus leijailee tekstien sivulla, antaa yksinkertaisen, mutta kauniin sävyn käsiteltävälle kuolemalle.

Ps. Eemi oli minulle aivan uusi nimi. Emil-nimen johdannainen  Eemi on kuitenkin ollut käytössä jo 1900-luvulta ja Suomessa Eemiksi nimettyjä on Väestörekisterikeskuksen mukaan yli 1100.

Satutuokio

Harakka runoilee

Harakka päätti runoilla.

Ja runoilihan harakka.

Se raapusti harakanvarpaita

harakkamaiseen harakkavihkoon

harakanpyrstösulalla.

"Harakka-ukko

on hieno kuin kukko

ja hienompikin vähän."

Tapaan tähän

laati rakkausrunon rouva harakka

lailla kynäniekan vapaan.

"Harakkaherran

pesässä kerran

oli kalliita jalokiviä

erittäin monta riviä."

Näin harakka-akka kirjoitteli

ja lailla runoilijan eli.

Se itsekin ihasteli: Mikä peli!

Sulan toisensa perästä

se nyhti ja nyppi.

Oli sulaton peppu,

rouva riemusta hyppi.

"Harakkaherra,

se hieno heppu

pesänsä pakkaa

koruja täyteen

ja päästää poruja,

kun siitä saa toruja.

Kimallusta se rakastaa,

kun kesä tulee pesään

ja kun pakastaa."

Kas harakka-akkaa -

se ei vain lakkaa

runoja laatimasta.

Se herkeää vasta

kun kirja on valmis.

Kuka sen kerkeää

ensin lukemaan?

Vai pannaanko näytteille

kaupan ikkunaan?

                                              Kaarina Helakisa

LINKKI Savon sanomien uutiseen satutuokiosta: 

satutuokio-on-levea-vayla-lukutaitoon.

Kansainvälinen lukutaitopäivä

Heipsan

Tänään vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää. Meille lukutaito on niin itsestään selvyys, ettemme tule ajatelleeksi millaista olisi, jos emme osaisi lukea. Hiukan huolestuttavaa toki on, että suomalaisten lasten lukutaito on heikentynyt.
LINKKI: kansainvalinen-lukutaitopaiva

Tämän hetkisessä työssäni olen kohdannut lukutaidottomuuden tuomat haasteet ja ongelmat. Jo pelkkä kaupassa asiointi on mahdotonta ilman lukutaitoisen mukana oloa. Kirjat, sanomalehdet, tietokoneet, puhelimet...........kaikki vaativat jonkinlaista lukemisen osaamista. Ja kun puuttuu lukutaito, puuttuu myös kirjoitustaito. Olen oppinut olemaan kiitollinen luku- ja kirjoitustaidostani.

Lukekaa lapsillenne ja kannustakaa heitä oppimaan lukemista ja lukemaan. 

"Opi sinä kirjaimet", kirjasta Runotar

Varsa ja minä

Vein varsalle leipää

ja sitä taputin.

Ja varsa sanoi:Kiitos,

se kyllä maistuikin.

Minä sanoin sille: Kasva,

niin ratsun saan.

Me lähdemme yhdessä

suureen maailmaan.

Mutta opi sinä kirjaimet,

varsa sanoi näin,

ja lue, mikä tie

vie mihinkin päin.

                                 Aale Tynni

Lukukoira Sylvi

Hei vain kaikille

"Kuono kirjassa"  -blogissa monta uutta päivitystä. Lukukoira Sylvi ollut ahkerana.
LINKKI:http://kuonokirjassa.blogspot.fi/

Sylvin kunniaksi laitan tähän Mikko Perkolan runon

Runokoira Pentti

Olen runokoira Pentti

- runokonsulentti

Runoutta suosien

läpi koiran vuosien

lennän,

tähtiin ennän.

Maassa saisin hiipiä

ilman runon siipiä.

Kuin kissoja ja kanoja

on maailmassa sanoja.

Sanoista voi punoa

monenmoista runoa.

Siis laulan,

nostan kaulan,

ulvon runon kohti kuuta.

Enkä toivo muuta.

Oi runous

-mi lumous!

Se on kuin onnen humaus

tai takaraivoon kumaus.

Jos muuten en voi kuvata,

voin runon aina luvata.

Kautta uljaan häntäni,

kuulen suloääntäni!

Kautta avaruuksien,

sanat kaikki nuuskien

kuljen.

Syliin suljen

sen jolla vain on tajua

haistaa (nuuh) runon hajua.