Harakka runoilee
Harakka päätti runoilla.
Ja runoilihan harakka.
Se raapusti harakanvarpaita
harakkamaiseen harakkavihkoon
harakanpyrstösulalla.
"Harakka-ukko
on hieno kuin kukko
ja hienompikin vähän."
Tapaan tähän
laati rakkausrunon rouva harakka
lailla kynäniekan vapaan.
"Harakkaherran
pesässä kerran
oli kalliita jalokiviä
erittäin monta riviä."
Näin harakka-akka kirjoitteli
ja lailla runoilijan eli.
Se itsekin ihasteli: Mikä peli!
Sulan toisensa perästä
se nyhti ja nyppi.
Oli sulaton peppu,
rouva riemusta hyppi.
"Harakkaherra,
se hieno heppu
pesänsä pakkaa
koruja täyteen
ja päästää poruja,
kun siitä saa toruja.
Kimallusta se rakastaa,
kun kesä tulee pesään
ja kun pakastaa."
Kas harakka-akkaa -
se ei vain lakkaa
runoja laatimasta.
Se herkeää vasta
kun kirja on valmis.
Kuka sen kerkeää
ensin lukemaan?
Vai pannaanko näytteille
kaupan ikkunaan?
Kaarina Helakisa
LINKKI Savon sanomien uutiseen satutuokiosta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti