Työtön runoilija

Inkeri Karvosen lastenrunokirjasta Samettikuu

Työtön runoilija

Kun sanat pakenevat, niiden sointi karkaa,

voi runoilija parkaa!

On turha

kaivaa ajatusta esiin,

jossa kipunoisi luomistulta.

Tuulenpesiin

loittonevat rohkeus, oivalluksen ilo,

pysähtyy lennossaan myös kynän kulku.

On tyhjä maailma ja runoilija ilman työtä,

voi tähdetöntä yötä!

Vaan joskus

sanat retkiltänsä palaavat

kuin kyyhkyt pesäpuulle,

avaavat

ystävänsä oven, sisään lentävät

ja sytyttävät hymyn runoilijan suulle.

Lohduttaa, kun uutta satua odottaa. Kun sanat karussa, jossakin. Eikä niitä kiinni saa, vaikka kuinka kutsuu, huhuaa. No, siinähän se lipsahti ihan oma miniruno.

Yllä oleva kuva on uudesta satutaulusta, jonka tein myös poistokirjoihin. Teksti on latinaa: Toisinaan on suloista hullutella.

Satuja sisältävä sivusto, jonka löysin. Alla linkki:
jutunjuuret