Lomailua

 Olen muutto- ja joululomalla 1.11.2025 - 31.12.2025.

Raaputettu runo ja Runopakka

Mikä on Runopakka?

Esittely Nihil Interit:in sivuilta:

-Runopakka tarjoaa toiminnallisen ja elämyksellisen matkan kieleen ja luovaan kirjoittamiseen. Pakan kortit houkuttelevat havainnoimaan ympäristöä ja tutustumaan runon tehokeinoihin – samalla ne sisältävät runsaasti eri aihepiireittäin jaoteltuja kirjoitusharjoituksia.-

Pakassa yhteensä 105 tehtävää. Pakan voi tilata linkistä:Runopakka. Pakan hinta on 56 euroa.

Runoyhdistys Nihil Interit on runojen kirjoittajien ja lukijoiden yhteisö. Itse en ole jäsen mutta käyn välillä kurkkimassa mitä he mahtavat touhuilla milloinkin. Nyt löysin sivuilta mainitsemani Runopakan.

Raaputettu runon tekeleeni alla.

Lasten kirjasta raaputettu runo

 Välillä lapsille raaputettua runoutta.

Joku ehkä hoksaakin että kysessä on kirja -Liisa Ihmemaassa-. Kuva omasta valokuvasta muokattu.

Raaputettu runo

 

Olen viehtynyt kovin tekemään näitä raaputettuja runoja omiin valokuviin. Valokuva on muokattu ja runon teksti erään kirjan sivu.

Enkä oikein miellä näitä edes harjoituksiksi. Käytän aikaa ja pyörittelen sanoja. Monesti julkaistu "kuvaruno" on edeltänyt useamman tekeleen ennen kuin se on omasta mielestäni valmis.

Esille raaputettu runo

Runoharjoitus 

Esiin raaputettu, ehkä enemmän aikuisten runo kuin lasten.

Runo on salaisuus

Runo on salaisuus

Runo sanan germaaninen alkuperä on tarkoittanut salaista tietoa, taikamerkkiä tai riimukirjainta.

Suomen kielen runo-sana (runoi) tarkoitti runonlaulajaa, tietäjää. Muinaisruotsissa runokarl tarkoitti tietäjää ja noitaa. Muinaisiirissä run-sana merkitsi salaisuutta. 

Lyriikka saanut nimensä kreikkalaisesta lyyra-soittimesta jolla runoilija säesti esitystään. 

Kirjoitettuna on löytynyt noin 2285-2250 eaa akkadilaisen prinsessan ja Taivaan ylipapittaren Enheduannan runoja ja häntä pidetään maailmanhistorian tunnetuimpana kirjailijana ja runoilijana. Tämä nainen eli noin 4300 vuotta sitten.

Suomalaiset loitsut ja kalevalamitta

Vanhin kirjallinen tieto itämerensuomalaisesta loitsusta on 1200-luvun Novgorodista. Kyseessä on tuohikirje, jossa on ilmeisesti salamaa koskeva loitsu. (Tuohikirje 292)

Loitsukatkelmia on säilynyt elävänä muun muassa lastenloruina. Oli ennen onnimanni –loru saattaa olla alkujaan loitsu. Lastenloruna kivunlievitysloitsun pätkä:

Mene kipu kiven kolohon,
alle paaen paakkuraisen;
ei kivi kipuja itke,
paasi vaivoja valita!

Alkujaan loitsu kuuluu näin:

Kiputyttö, tuonen neiti
joka istut kipukivellä
joen kolmen juoksevassa,
veen kolmen jakaimessa
jauhaen kipukiveä,
kipuvuorta väännätellen,
käy kivut kereämähän
kitahan kiven sinisen...

Alla tuulen suuntaa kääntävä loitsu:

Matti Kuusen mukaan ”tuhat vuotta sitten jokainen suomalainen hallitsi kalevalakielen, kuka paremmin, kuka hatarammin, mutta kukaan tuskin sen hatarammin kuin me hallitsemme kirjakielen.” Kalevalakieli oli epiikan, lyriikan, magiikan, häiden, karhunpeijaisten ja vuotuisjuhlien kieli, mutta sillä on sepitetty myös työlauluja, tanssi- ja leikkilauluja, rahvaanrunoja, sananlaskurunoja ja arvoituksia.

Loppuun vielä nykypäivän kalevalanmittaista runoutta lapsille:

Runoharjoitusta

Yliviivausharjoitus. Teksti kirjasta Pohjoisen mytologia, Neil Gaiman. Valokuva jälleen oma. 

Yliviivaus tai tässä tapauksessa "esiin kumitus" on, ainakin itselleni, hyvää sanaharjoitusta ja tekstistä täysin uuden ajatuskuvion luomista. 

Toinen hyvä harjoitus on valmiiden lauseiden leikkaaminen ja uuteen järjestykseen "liimaaminen". Olen käyttänyt tekniikkaa aikoinaan työssäni ja siitä pidettiin kovasti.