Uusi luettu satu

Hei kaikki lukijani

Lisäsin uuden sadun luettuna Omat sadut -sivulle. Äänite on sadusta "Vaarallinen yö". Äänen laatu ei ole paras mahdollinen, minulla oli teknisiä ongelmia, parempi mikrofoni särkyi ja jouduin tekemään työn kuulokkeiden mikrofonilla. 
Täytyy laittaa joulupukille viime hetken lahjatoiveena uusi, kunnollinen mikrofoni.

Tutustumisen arvoinen

Hei kaikille

Tutustumisen arvoinen blogi. Hauska joulukalenteri.

Linkki:
Lastenkirjahylly

Satu-uutisia

Hei satu-ihmiset

Huolestuttavia uutisia satujen lukemisesta. 

Linkki:
Satuja luetaan aiempaa vähemmän

E-kirjat voisivat olla yksi pelastus. Monilla vanhemmilla varmaan aikapulakin, ei ennätetä kirjastoon. Mutta joka kodissa on nykyisin tietotekniikkaa. Perinteisen kirjan voi korvata e-kirjalla tai vaikka suoraan tämäntapaiseen blogiin kirjoitetuilla saduilla.

Leipätyö syönyt hiukan bloginpitäjän aikaa, mutta pieni loma on tulossa ja tarkoitukseni on laittaa luettavaa sekä kuunneltavaa tänne blogiin lähiaikoina.

Virolaista lastenkirjallisuutta

Valloittava kirja vuodelta 1975. Aino Pervik on virolainen lastenkirjailija, runoilija ja kääntäjä. 

Kirjan on kuvittanut E.Valter ja suomentanut Kirsi Kunnas.

Kirja kuuluu kirjaston poistokirjoihin, joita ostin taas muutama viikko sitten ison kassin. Nyt valkkasin hiukan pidempiä saturomaneja itselleni luettavaksi. Mukana oli myös muutama Anni Polvan kirjan sekä Astrid Lindgreniä ja Tove Janssonia.

Kolme rakastamaani lastenkirjailijaa, joiden joukkoon pääsi ehdottomasti myös Aino Pervik.

Laitan pienen pätkän Konkkamuori kirjasta:

- Ja kapteeni kulkea köpötti Konkkamuorin luo ja aikoi nostaa puusylyksen maasta kantaakseen sen tupaan. Mutta heti kun hän tarttui ensimmäisiin halkoihin, kuului kova paukahdus joka kaikui läpi pihan. Kaikki hänen kymmenen sormeaan murtuivat poikka ja varisivat kappaleina lumeen.

"Mitäs tämä nyt oikein on?" Ihmetteli Konkkamuori.

"Älä nyt vain suutu, rakas Emmeliine", sanoi Trummi huolissaan. "Minä olen niin läpikotaisen jäässä, että menen palasiksi ihan noin vain."

"No mitäs sormista", tuumi Konkkamuori onnellisena. "Ollaan ilosia etteivät jalkasi katkenneet ja pudonnneet metsään. Mihin sinä raukka olisitkaan joutunut!"

Ja hän kumartui kokoamaan Trummin sormenpalaset lumesta ja talletti ne huolellisest esiliinan taskuun. Sitten hän talutti Trummin varoavasti sisälle. Hän vei Trummin seisomaan kylmillään olevan takan eteen, haki kiiruusti kynttilän, sytytti sen palamaan ja alkoi kynttilän sulaa talia tiputtamalla kiinnittää sormia paikoilleen Trummin käteen. Siinä oli oltava tarkkana, jotta sormet osuivat oikeassa järestyksessä oikeille paikoilleen. -

Minusta kirja oli hulvattoman hauska, tapahtumat olivat niin nurinkuria, ettei voinut kuin ihastella kirjailijan mielikuvitusta. Ennätin kuitenkin pohtia, kuuluuko tämä joidenkin mielestä näihin sensuroitaviin kirjoihin.

Täytyy vielä lopuksi kertoa, kuinka hämmennyin lasten satutuokiota pitäessäni. Ajattelin olla nykyaikainen ja valitsin satutunnille e-kirjan luettavaksi. Lapset saivat vuoronperään kääntää sivua tabletin näytöllä. Olin jo lähes lopussa, kun eräs suloinen 3 v. tyttö katsoi minua ja kysyi: "Milloin sinä Soili oikein luet meille sen satukirjan?"
Hämmennyin, en oikein osannut sanoa mitään. Sitten yritin kömpelösti selittää, että tässähän tämä satukirja on, jota minä luen. 
Joten kyllä lapset taitavat vielä kuitenkin nauttia ihan perinteisistä kirjoistakin, kun vain joku niitä heille lukee.

Kirjoittaminen

Laitoin pienen hajatelman pätkän Kirjoittaminen -sivulle.

Leipätyö hiukan imaissut aikaa, pitäisi tässä kuitenkin lähiaikoina helpottaa ja pääsen taas tämän "lempilapseni" eli satujen kirjoittamisen pariin.
Ongelmani varmaan on ollut "aivojen" väsymys työpäivän jälkeen. Ajatus ei kulje ja tarina ei lähde. 
Onneksi kuitenkin jaksan lukea  ja näin pitää yllä suhdettani satuihin.

Kirja uutisia

Jospa joskus minäkin joukossa?

Linkki yle 1:sen sivuille:

finlandia junior -palkinnosta kilpailee kuusi teosta

Runo

Heissan

Laitoin uuden runoni Omat runot ja lorut -sivulle.

Lasten kirjojen sensurointi

Hei kaikille lukijoille

Vähän vakavampaa ja varmaan myös kahvipöytäkeskustelua herättävää uutisointia lasten kirjoista.


Linkki yle 1:sen uutisiin
Lastenkirjojen sensurointi


Vaikka itse en käsittele saduissani noita uutisen sisältämiä aiheita, niin toki olen niitä kirjoittajana ja äitinä pohtinut.
Olen samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa siitä, että emme voi estää lapsiamme törmäämästä kyseisiin asioihin, mutta hyvän lastenkirjan avulla meille aukeaa mainio mahdollisuus käsitellä aiheita lapsen kanssa yhdessä. Toki tilannetta mutkistaa, jos asiat ovat meille aikuisillekkin vaikeita.
Poikieni ollessa pieniä hyödynsin ko. aiheita käsitteleviä lastenkirjoja, koska lapset alkoivat aika varhain kysellä niistä. Hyvin kirjoitettu, sekä kuvitettu lastenkirja oli oiva apuväline käydä arkojakin asioita läpi.

Nuo seksuaalisuuteen liittyvät asiat tuntuvat erityisesti olevan kuuma peruna. Silloin, kun poikani olivat pieniä, yksi hälinää aiheuttava lastenohjelma oli teletapit. En muista kuka heistä kulki käsilaukku mukanaan, mutta joku vanhempi sen tulkitsi homoudeksi. Itse en ollut moista tullut ajatelleeksi. Jäin miettimään olenko tyhmä vai naiivi, kun en edes homoutta huomaa, vaikka se lähes joka ilta kiisi tv-ruudussa käsilaukku kädessä ihan silmieni edessä. 
Ei silti, minua ei edes olisi koko asia häirinnyt, vaikka Teletapin otsassa olisi lukenut sen seksuaalinen suuntaus. Mutta he, joita asia häiritsi, vaativat kovalla äänellä kyseisen lastenohjelman lopettamista.
Jokaisella vanhemmalla on toki oikeus valita oma tyylinsä näissä asioissa, toivoisin kuitenkin, ettei yritettäisi viedä samalla pois niiden vanhempien oikeuksia, jotka rohkeasti lukevat ja juttelevat lastensa kanssa aroistakin asioista.

Satu-uutisia

Lisää satu-uutisia satuviikolta.

Linkki:
Satupäivä Olavinlinnassa

Uusi satu

Hei lukijani, pienet ja isot

Omat sadut -sivulla on kirjoittamani uusi satu nimeltä: Vaarallinen yö.

Satuviikko

Tämän vuoden teema on "Satua liikkeellä".

Mikä on sinun lempisatusi?:

Yle1:sen satu-uutisia

Yllä linkki.

Millainen on hyvä satu?:

Yle1:sen satu-uutiset

Yllä linkki.

Satuviikko

http://yle.fi/uutiset/satujen_tehtavana_on_rentouttaa_myos_aikuiset_lukijat/7534535

Yllä linkki tv1:sen ohjelmaan.

Luettua

Kirjaston poistokirjoja. Täytynee sanoa, että aarteitakin löytyy. Luin eilen ko. kirjan mummitettavalle ja kirja osottautui hauskaksi.
Kirjailija ja kuvittaja Scoular Anderson on tehnyt aika läjän lastenkirjoja. Tämä kirja on vuodelta 1987. Teksti oli helppoa lukea ja tyyli ihanan yksinkertainen.
Suosittelen, jos sattuu jostain löytymään.
Kirja kertoo kuninkaasta, jonka puutarhaan on ilmestynyt jättikokoinen vanukas. Kuningas ei ole kovin mielissään ja haluaa eroon vanukkaasta. Miten lopulta käy?

Luettu satukirja

Elsa Beskowin Pikku-Tommin kalaretki vuodelta 1985. Tähänkin aikaan oikein sopiva ja lempeä lukukokemus Pikku-Tommista ja pienestä kalasta nimeltä Välkky.
Satu laittaa ajattelemaan (uskoisin) luonnon eläinten lemmikiksi ottamista ja pieneen tilaan sulkemista. Yleensäkin eläinten kohtelua eläinten näkökulmasta. Aion lukea sadun satutunnilla.

Omissakin saduissani on usein joku "jalo" ajatus, vaikka en oikein innostu suorasta ja pelotteluun perustavasta moralisoinnista. Mutta onhan aikuisen kuitenkin autettava ja herätettävä lapsen kyky myötäelää ympäröivän luonnon ja muiden lajitoveriensa kanssa. Aikuisen esimerkki lie se paras, sadut hyvä apu siinä.

Rakastan myös satuja, jotka ovat vain viihdyttäviä, ilman mitään sen kummempaa ideaa. Aina ei tarvitse olla vakava ja kasvattava, iloa ja vain viihdytystäkin tarvitaan.

Löytöjä

Poistokirjoja paikallisesta kirjastosta, 3 euroa koko kasa.

Satuliikuntaa

Sanaleikkejä ja leikkeihin -sanoja sivulle laitoin leikin nimeltä HALTIJA.
Leikitin illalla satuliikuntakerholaisia (3 - 4 v) tällä leikillä ja se sai valtavan suosion. Lapset olisivat jaksaneet jatkaa leikkiä vaikka kuinka kauan. Leikkiin kuuluva loru on helppo ja pienet oppivat sen nopeasti.

Voi kuinka saankaan voimia aina noiden lasten kanssa touhuilujen aikana. Saa leikittää ja leikkiä itse. Leikki on todellista terapiaa, siinä voi antaa sisäisen lapsensa elää iloista lapsen elämää. Suosittelen lämpimästi kaikille.
Erityisesti leikit, joihin kuuluu jokin loru, runo tai laulu ovat kokonaisvaltaisesti rentouttavia. Leikin loru jäi elämään minulle "korvamadoksi", mutta se ei haittaa. Loru on hauska ja saa hyvälle tuulelle ja tuo muiston lasten kanssa leikkimisestä.

Väliaikatietoja

Hei

Saduntekijän vei työt hetkeksi mennessään. Päivitän blogia piakkoin, kunhan taas saan opetushommat rullaamaan.

Terveisin Saduntekijä

Linkki

Hei

Tässä linkki tv 1:hen Puoli seitsemän -ohjelmaan. Käykäähän kurkkaamassa ja innostukaa osallistumaan.

LINKKI:
kirjoita-runolapselle

Kirjoittamisesta ja vähän muustakin

Hei kaikille 

Päivittelin hiukan Kirjoittaminen -sivua.

Tänään aloitin paikallisessa kirjastossa satutuokion pitämisen. Luin lapsille M Christina Buterin kirjan Siilin sadepäivä.
Saattoi olla niin, että nautin tuokiosta enemmän itse kuin lapset. Se vain vahvisti omaa satujen ja lastenrunojen kirjoittamista.

Luin aluksi Kaija Pakkasen kirjasta Leikkimökin runokoppa seuraavan runon.

Mistä sadut tulevat

Mistä sadut tulevat?

Mummin tilkkuvakasta,

kesämökin takasta,

sateen kirjokaaresta,

kaukaisesta saaresta,

polunvieren kukasta,

sinisestä sukasta,

maailmasta suuresta,

oman korvan juuresta.

Sieltä sadut tulevat. 

Kun juttelin lapsille tuosta oman korvan juuresta, niin yksi suloinen pieni tyttö alkoi hiplata korvansa taustaa ja samalla kuunteli minua ruskeat silmät suurina.

Näky oli niin valtaisan ihana, että sydämeni oli pakahtua silkasta ilosta.

Kuinka ihana onkaan lasten maailma, jossa on mahdollista, että sadut todella voivat tulla korvan juuresta, hiukan kun vain hieroo korvaansa. 

Muistin itseni pikkutyttönä ja kuinka kaikille ihmeille oli tilaa. Isä oli taikuri, joka osasi taikoa minulle sellaiset kengät, jotka halusin. Sänkyni alla eli mörkö ja vaikka hiukan sitä pelkäsin (kiedoin jalkani tiukasti peiton sisään, ettei se niitä pääse hippailemaan), niin siellä se asui monta vuotta. Satu nenäänsä pyykkipojilla kaunistavista prinsessoista sai minut uskomaan, että jos onnistun nukahtamaan huulet hymyssä, kaartuvat ne lopullisesti ylöspäin ja näytän alati siltä, kuin hymyilisin. Yritin myös metsästä etsiä pieneen marjakoriini mörrimöykkyä, jonka kuljettaisin kotiin. 

Toivon hartaasti, että kaikki antavat lastensa mielikuvituksen lentää ja ruokkivat sitä arvosta lahjaa kauniilla saduilla.

Uusi kuunneltava satu

Hei kaikille

Lehtipeikon juoru -satu on nyt myös kuunneltavana Omat sadut -sivulla.

terveisin Saduntekijä

Satuja kuunneltavaksi

Hei lukijani, pienet ja isot

Olen kauan jo haaveillut satujen lukemista äänitteiksi. Työskentelin muutaman päivän asian parissa ja sain kuin sainkin ensimmäisen äänitteen tehtyä.
Äänitteen laatu ei yllä studiotasolle, koska sadun äänite on tehty tietokoneen nauhurilla ja halpamikillä. Minulta myös puuttuu tällä hetkellä ohjelma, jolla voisi parannella kyseisen tiedostomuodon äänitteitä.

Äänitteestä tuli kuitenkin kelvollinen, joten uskalsin sen laittaa kuunneltavaksi. Muutama pieni virhe varmaan löytyy, mutta toivon, etteivät ne häiritse.

Äänite on sadusta Ukkosen jälkeen ja löytyy Omat sadut -sivulta.

Susirajan sanomiset -verkkolehti myöhästyy. Julkaisen heti, kun saan sen kasattua.

terveisin Saduntekijä

Satu

Hei kaikille

Omat sadut -sivulta löytyy uusi kirjoittamani satu: Ukkosen jälkeen. 
Sadussa ei ole kuvitusta, mutta se on suht lyhyt. 

Peikkolapsen tanssi

Hei kaikille

Saan varmaan omia tekstejä tänne lähiaikoina. 
Laitan luettavaksi Kaija Pakkasen kirjasta Leikkimökin runokoppa yhden hänen lastenrunoistaan (1982). Herkän ja kauniin mustavalkokuvituksen on tehnyt Maija Karma.


Peikkolapsen tanssi

Kuun paisteessa
jos metsään vaellat,
syvälle korpeen
kylistä samoat,
niin siellä alla kuun,
alla käiveräisen puun
sä peikkolapsen soman nähdä voit.

Kuunvalon kimmel hiuksissaan
ja naavahelmat maata viistäen,
varjonsa kauas hankeen yltäen
käy peikkolapsi yksin tanssimaan.

Hän pyörteen lailla kieppuaa
ja raivoisasti polkee jalkaa,
mut äkkiä taas heinän lailla huojuaa,
ja kevyt varjotanssi alkaa.

Hän huutaa, hoilaa, irvistää
ja kuulle kujertaen virnistää,
yks kaks taas huilun ääntä tavoittaa
tai omana kaikunansa huhuaa.

Kun päivä metsän takaa nousee taas
ens säteet metsän ylle heittäen,
käy peikkolapsi pensaan alle käppyrään
ja arat silmät kämmenillä peittäen
hän uneen vaipuu yksinään.

On päivä näet peikkolapsen yö.

Lastenkirjastokurssi

Hei kaikille

Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan Lastenkirjastokurssi -sivuja. Linkin pitäisi aueta suoraan sivulle, missä on saduista ja sadutuksesta asiaa.

LINKKI: 
Saduista ja sadutuksesta

Sadun merkityksestä ei varmaan koskaan pysty puhumaan liikaa. Suosittelen myös, että luette lapsillenne kuvattomia satuja. Ne kehittävät lapsen mielikuvitusta tehokkaasti tässä valmiiksi kuvitetussa ja pureksitussa maailmassa.
Eikä parane unohtaa, että tekevät ne hyvää aikuisillekkin, sadut nimittäin.

Oma sivu Susirajan sanomisille

Hei lukijani

Tein Susirajan sanomisille oman sivun. Löytyy nimellä: Susirajan sanomiset -lehtinen.

Elokuu juoksee kovaa vauhtia kohti syyskuuta. Moni pieni ihminen on aloittanut koulunsa. 
Uusille lukijoille: Sadut -sivulla on satu Lehtipeikon juoru, joka kertoo pienestä koululaisesta. Omissa runoissakin löytyy runo kouluun liittyen: Hiiden koulumatka. Se ehkä kuvastaa päivää, jolloin kouluun meno ei ole ihan mukavinta hommaa.

Siis elokuu juoksee, lapset ovat aloittaneet koulunsa ja minä jatkan kirjoittamista lapsille ja siinä sivussa vähän itsellenikin. Vaikka olen jo aika vanha, ulkoisesti, asuu sisälläni pieni nauravainen tyttö, joka haluaa hassutella sanoilla ja kertoa tarinoita muista maailmoista.

Kaija Pakkasen kirjasta Leikkimökin runokoppa:

Sinulle kirjoitan

Minä kirjoitan sinulle runon,

ihan pienen ja yksinkertaisen,

niin että kaiken ymmärrät.

Sinä minulle hymyn säteilet,

sen suloiden, niin suloisen,

minä taas hymystä runon teen.

Ja kohta ei tiedä kumpikaan,

kuka kirjoittaa,

kuka hymyn suo,

sinä, minä tai sinä -

sama tuo.

Sinä juuri olet lapsi jokainen,

niin tärkeä, pieni ihminen.

Ajatuksia kirjoittamisesta

Päivitin Kirjoittaminen -sivua.
Kuukausi ilman tekstin tuottamista ajoi asiansa. Mieli alkoi jo askarrella ja kehitellä tarinoita. Tuli ikävä kirjoittamista. Nyt sitten seuraava askel aloittaa käytännössä homma.
Elokuun aikana "kunnostelen" myös blogia. Susirajan -sanomiset ovat nyt etusivulla ja niille täytynee laittaa oma paikka. 

Inkeri Karvonen, kirjasta Samettikuu: 

Runoilija Pupunen

Olen pupu sininen,

hieman herkkätuntoinen

luonteenlaatu

perintönä saatu,

olen runoilija Sini Pupunen.

Mielummin kuin kaalimaalla

istun ruusupensaan alla

napostelen suppusia

ruusunnuppusia.

Uneksin:

sinisestä pupunmaasta

pupusien ruusuhaasta,

jossa tassuun pehmeään

ei jää piikki

pistämään.

Olen herkkätuntoinen

pupu sininen.

Lomailua

Saduntekijä loimailee heinäkuun ja kerää satuideoita, yrttejä, sekä voimia syksyyn.

Löytökirja

Kahdella eurolla kirjastosta noin 8 kirjaa. Oli laitettu valmiisiin kasseihin ja valitsin kassin tämän kirjan kannen perusteella. Sadun on kirjoittanut Clemens Brentano (1778-1842). Minulla näkyy olevan viehtymystä vanhoihin satuihin ja valitsen niitä jopa tietämättäni. No, olenhan jo aika vanha itsekkin.
Selailin hiukan kirjaa. Sieltä löytyi myös runoja. Laitan tähän yhden.

Ruusu, ruusu, ruususein,
nytpä tuhman tempun tein!
Siispä anna piiskaa tälle
kömpelölle hyppijälle!
Anna piiskaa aimo lailla!
Ruusu! Hypin hölmön lailla.

Tässä hauska runo lausuttavaksi, kun tulee tyhmäiltyä.

Susirajan sanomiset

Hei lukijani

Tässä toinen Susirajan sanomiset. 

Linkki lehteen löytyy Susirajan sanomiset -lehtinen sivulta. Siirsin verkkolehden ilmestymään omalle sivulleen.



Kirjoittaminen -sivulle laitettu pieni ajatus kirjoittamisesta tai kirjoittamattomuudesta.

Satuinen verkkolehti

Hei

Tein lapsille luettavaksi sadunomaisen ja luontoaiheisen julkaisun. Se sisältää viisi sivua ja on tallennettu pdf:nä.
Ideana on Susirajalaisten sanomiset -niminen lehti, joka sisältää luontovalokuvia ja niihin tarinoita. Lehdessä seurataan satuolentojen, eläimien ja kasvien elämää pienessä Susirajan kylässä. 
Pyrin tekemään 1-2 lehteä kuukaudessa.
Alla olevasta linkistä pääset lukemaan ensimmäistä numeroa:

LINKKI lehteen löytyy Susirajan sanomiset -lehtinen sivulta. Siirsin lehdet ilmestymään omalle sivulleen.

Runoutta W.Shakespearelta ja minulta

Omat runot ja lorut -sivulle laitoin uuden (vanhan) runon. 

William Shakespearen (1564-1616), Kesäyön unelma:

Minähän nuo teen pilat öisin hetkin.

Kujeillani se nauraa Oberon,

Kosk` orhi´jättää kaurakaukalon,

Kun tammavarsan lailla hirnahdan ma.

Ja joskus kummin kulhoss´ asustan ma

Hahmossa pienen paistiomenan,

Ja kun hän juo, ma huuleens` ammahdan,

Ja oluen hän kaataa leuoillensa,

Kun viiso mummo, tullen saarnan valtaan,

Mun luulee jakkaraksi, hänen altaan

Livahdan pois, hän kaatuu pyllyllensä

Ja huutaa jestanpoo ja yskii, rykii,

Ja koko seurakunta toistaan nykii,

Nikahtuu nauruun, purskuu, aivastaa

Ja vannoo: sepä vasta hupaisaa.

Runo kertoo hänen aikansa Englannin suositusta satuhahmosta, tontusta nimeltä Puck. Hän oli Oberonin ja maalaistytön poika, joka oli perinyt isältään erityiskykyjä. Puck oli avulias, mutta teki kujeita.

Itse tekstissä viehätti sen ajan kieli ja jäin miettimään myös pilkkujen, pisteiden ja isojen kirjainten erikoista käyttöä. Mutta aivan luettava 1500 - 1600 -luvun runoksi.

Sananjalkoja metsäpolulla ja Saduntekijää

SADUNTEKIJÄ -sivu käsittelee julkaisussa olevaa satukirjasarjaani. 

Alla ihastuttava runo Jukka Parkkisen kirjasta.

Kirjoittanut Jukka Parkkinen

KUU JA SUDET

Metsää huiskii tuulen luuta,

sudet ulvoo täysikuuta.

Kuun ulvominen karkoittaa,

ja sitä sudet tarkoittaa.

Niin nähdään aina joka kuu:

sudet tehtävässä onnistuu.

Vaan sudet kyllä tietää sen,

ei mikään ole ikuinen.

Kun pilvet taivaan kannen avaa,

varjot hangella taas ravaa,

ja sudet niin kuin yhtä suuta,

ulvovat pois täysikuuta.

Lumottu lipas ja muita kirjoja

Lumottu lipas; Leena Laulajainen

 

Ote kirjasta:

Inko ja Örtti  

Muuan kelpo veljespari, reipas Inko, viisas Örtti,

ihmelippaaseen ihastui: -Kirjokannen alta tulvii

kaikki tieto, kaikki taito minkä keksimme kysyä!

Pähkäilivät yötä päivää lumolippaalta kysellen:

-Missä tuulella pesänsä? Miss yö on päivän tullen?

Kuka tähtiä sytyttää?

Peikkopojat sulkeutuivat kamariinsa unohtaen

toiset lapset, lasten leikit.

-Pinko-Inko! Nörtti-Örtti! kaikui Louhelan kujilla.

Tämä runokirja oli todella virkistävä tuttavuus. Kirjoittaja tehnyt sen Kalevalan hengessä ja itse ainakin pidin kovasti. Kirja on julkaistu 2001.

Voi olla, että ihan pienet lapset eivät pysy runojen mukana, mutta aina voi kokeilla. Tällainen iso (vuosimallia 1960) lapsi tajuaa kyllä hienosti tekstiä ja imeytyy mukaan.

Tein taas kirjastosta myös ostoksia eli poistokirjoja. Sain parilla eurolla:

Leikkimökin runokoppa; Kaija Pakkanen

Meidän Marikka; Astrid Lindgren

Samettikuu; Inkeri Karvonen

Samettikuusta pidin:

Ote kirjasta:

Koppiaisen matka

Kop kop koppiainen

sinitakki sittiäinen

minne matka hellesäällä

paksu takki päällä?

Kop kop koppiainen

sinitakki sittiäinen

nauroi aika tavalla:

-Käyn vain Pohjoisnavalla! 

Päivitin samalla kirjoittaminen -sivua.  Ajatuksia (omia ja Natalien) kirjoittamisesta visuaalisena taiteen lajina.

Kaikkea sitä näkee

Käväisin lenkillä koirien kanssa ja kas kummaa, mikä se metsässä oikein pitikään komentoa.
Otin valokuvan ja runoilin hiukan, mitä metsässä tapahtui. Voit käydä katsomassa valokuvan ja lukemassa runon omat lorut -sivuilta.

Kannattaa pitää silmät auki metsässä liikkuessa ja tietenkin jokin kuvauslaite mukana, tässä tapauksessä minulla oli kännykkä taskussa.

Aikasyöppö riehuu

Hei

Aikasyöppö riehuu talossani, enkä ole ennättänyt vielä saada valmiiksi uutta satua tänne blogiin luettavaksi. Mutta se on tekeillä.
Kunpa voisin väittää, että minulle kävi, kuten alla olevassa tekstin pätkässä Ellielle ja siksi tekstejä ei ilmaannu luettavaksi.

Keijut kirjastani, siellä oli ote Charles Kingsleyn kirjasta; Vellamon lapset (The Water-Babies, 1863):

Eräänä kuutamoyönä keijukaiset lensivät ikkunasta sisään ja toivat Ellielle niin kauniit siivet, ettei hän malttanut olla panematta niitä hartioilleen ja niiden avulla hän lensi ulos ikkunasta ja maiden ja merien yli ja ylös pilvien läpi, eikä kukaan kuullut tai nähnyt häntä hyvin pitkään aikaan.

Tällä pätkällä voisi vaikka aloittaa oman iltasadun ja keksiä tarinaan lisää tai pyytää lasta keksimään.

Itse en ole lukenut ko. kirjaa, mutta aion sen pikimiten lainata kirjastosta ja lukaista. 

Laitan alle linkin, jossa hiukan asiaa kirjasta ja kirjailijasta.

http://mettemamma.blogspot.fi/2005/06/vellamon-lasten-is.html

Miroslav Valek

Kirjasta Suuri Matkakuume

JUNA

Kukahan se pojille viheltää?

Mikä lie huligaani mustapää.

Katsokaa!

Nokiset kupeet, käheä ääni,

vislata jaksaa, silmät kuin lääni!

Valot vain vilkkuu, kipunat ilkkuu,

tähdiksi taivaalle kipuaa.

Tänä iltana vislaavat kaikki,

väkeä lomalle matkustaa,

heitä on junamme pullollaan.

Lapset matkaavat meren rantaan,

muutama suunnistaa mummolaan.

On pörröpäitä ja kammatuita,

lippaniskoja naurusuita.

Junanlähettäjäkin raiteeltaan

intoutuu junalle vislailemaan.

Miten lie, häntä kai säälittää

kananpoika joka piipittää?

Se kainona korissaan uinuu

ja pii, pii, piiskuttaa pieni suu.

Taival taittuu nopeaan,

kaukaisuuteen joudutaan.

Kas, lennätinpylväitä

seisoo niin kuin pillejä!

Pelkäät kai pimeää?

Ala vain viheltää!

Ilta raapii kiskoja,

iskee tulta tikuista.

Hauska lastenruno junasta. Omat kirjoitukset vähän vaiheessa, joten päivittelen muiden teksteillä satuja ja loruja.

Tämän päivän mietteitä kirjoittamisesta voit lukea Kirjoittaminen -sivulta.

PÖLLÖ

Pöllö päivät piilossaan
uneksii vain hiiristä,
Hiirulainen sukkelaan
livahtaa sen piiristä.
Eikä pöllön rehvana
näe hiiriherkkua.

Saalistakoon otsa hiessä,
rillit kun on tipotiessä!



Lastenrunokirja oli kirjaston poistolöytöjä, hinta 20 senttiä. Kirjoittaja on slovakialainen Miroslav Valek. Kuvittaja Miroslav Cipar. Runojen lisäksi viehätyin kuvitukseen, minun silmilleni herkullista.

Laitoin Omat lorut -sivuille kiukkulorun. Olen kirjoittanut sen yli kymmenen vuotta sitten. Sain innoituksen joko omasta kiukusta tai lapsen kiukuttelusta. Laitoin myös Kirjoittaminen -sivulle ajatuksiani.

Sivu lisäys

Lisäsin sivun, johon laitan ajatuksia kirjoittamisesta: omia ja muiden.

Herra Huu

Ihana Hannu Mäkelän Herra Huu. Ilmestynyt 1974. Luin aikoinaan pojalle (itselleni). Lainasin sen taas ja yhtä hyvä on kuin parikymmentä vuotta sitten.

Ote: 

Herra Huu ja sairas puu

Herra Huu katsoi ulos. Puu oli ikkunan vieressä niin kuin oli aina ollut. Mutta mitä! Puusta oli jälleen pudonnut paljon lehtiä. Niitä oli maassa vähän kaikkialla.
Puun täytyy olla pahasti sairas, herra Huu ajatteli. Minun täytyy auttaa sitä. Ja hän etsi laastaria, neulan, lankaa, sakset ja lääkettä ja lähti ulos tikapuita pystyttämään.
Ja koko päivän herra Huu neuloi, laastaroi, ompeli ja lääkitsi lehtiä takaisin puuhun. Illalla hän oli niin väsynyt, että nukahti ehtimättä ajatella yhtään mitään.

Kiljusia

Kirjaston antia. 
Iki-ihanasta Kiljusen herrasväestä on tehty uudistettu versio. Vanhoja Kiljusia, itse Jalmari Finnen kirjoittamina, sain poistosta 0,20 senttiä kappale.

Kiljuset kuuluivat lapsuuteni arkeen, niinkuin puolukkapuuro ja ruisleipä.

Uusi satu

Hei
Omat sadut -sivuilla on Satu sadusta, joka asui piirongin laatikossa. Blogi ei antanut muotoilla, teen muotoilukorjaukset myöhemmin.
Hyviä lukuhetkiä.

Jatkokertomukselle jatkoa

Hei

Kirjoittelin jatkokertomuksen loppuun. 

Sanaleikkejä ja leikkeihin sanoja -sivu

Kirjoittelin sanaleikkejä ja leikkeihin sanoja -sivulle vanhoja kansanomaisia loruja, joita käytettiin, kun valittiin esim. piilosille ensimmäistä etsijää.

Tosi hauskoja. Itselle jäänyt muistiin se perinteinen, jota käytän vieläkin lasten liikuntakerhossa.

Entten tentten teelikka mentten,

hissun kissun vaapula vissun,

eelin kleelin klot,

viipula vaapula vot.

Eskon saun, piun paun,

mene tästä portista (pelistä) pois.

Pois!

Varmaan aikoinaan lasten keksimiä, jotka ovat jääneet elämään.

Tove Jansson: Näkymätön lapsi

Kirjan tarina: Hattivattien salaisuus

Muumipappa lähtee etsimään Hattivatteja, sanomatta sanaakaan muille. 

Ote kirjasta: Kukaan ei ollut levoton, ja se oli hyvä juttu. He olivat päättäneet, etteivät olisi koskaan levottomia toistensa takia. Siten he antoivat toisilleen hyvän omantunnon ja niin paljon vapautta kuin mahdollista.
Äiti aloitti siis vähin äänin uuden neulomuksen, ja jossain lännessä päin kulki Muumipappa suoraan eteenpäin mielessään hämärä ajatus.

Jokin vain aina "kolahtaa" noissa Toven teksteissä.

Jatkokertomuksen jatkoa

Hei

Jatkokertomus -sivun tarina Puunhenki sai tänään jatkoa.

Kuuntelin Kreeta Onkelin haastattelun, missä hän kertoi halunneensa kirjoittaa lastenkirjan, joka ei ole fantasiaa (Poika, joka menetti muistinsa). Toki hän on jäljillä siinä, että fantasiaa kirjoitetaan paljon nykyään. Vaikka onhan fantasiaa ja satuja lapsille kirjoitettu aina. Samoin ns. reaaliteetteihin pohjautuvaa kirjallisuutta.
Oman lapsuuden "ei fantasia" kirjat, esim.:
Anni Polvan: Tiina -kirjat
Astrid Lindgrenin: Eemeli -kirjat

Hauskin mielleyhtymä ajatuksesta menettää muistinsa, vei minut muistelemaan Oiva Paloheimon kirjaa -Tirlittan-, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1953.
- Tirlittan lensi kanavaan. Tirlittan upposi. Tirlittan nousi pinnalle. Tirlittan hengitti-.

En muista, milloin minulle luettiin, vai luinko itse ko. kirjan? Mutta kirja jäi mieleen, lauluineen. Jokin siinä vain kolahti.
Kirja on kyllä aika huimalentoinen, mutta hauska. Mieleen on jäänyt erityisesti luuvaloa sairastava täti.

Kannan muistini sopukoissa lukemieni kirjojen jättämää jälkeä. Voi olla, että mielikuvitukseni rakastaa kaikkea mahdollista lumoavaa ruokaa, mitä tarjoan sille lukemalla, katselemalla, kuuntelemalla ja kirjoittamalla. Niin tai näin, siellä ne vain näyttävät olevan ja oikeassa hetkessä muistot mönkivät päivänvaloon ja saan kiinni lumosta, jonka tarina kauan sitten minulle antoi.

Iltalukemista

Hauskoja satuja. Suosittelen.

Jatkokertomuksia

Omat lorut ja omat sadut -sivut saivat seurakseen Jatkokertomuksia -sivut. Laitoin sinne ensimmäisen jatkokertomuksen ja ajatus olisi jatkaa sitä säädyllisen ajan kuluttua. Eli mahdollisimman pian.

Puiden henget

Heipä kaikille lukijoille

Puut vetävät kaikkia lapsia puoleensa. Puissa on energiaa ja se on yhteydessä keijujen valtakuntaan. Lapset viihtyvät luonnostaan paikoissa, joista löytyy keijuja. Ne saavat mielikuvituksen laukkaamaan ja innostavat leikkimään. Lapset tunnistavat vaistomaisesti puun hengen.
Puiden henget ovat hyvin arvokkaita. Ne ovat rakastavia ja lempeitä ihmisiä kohtaan ja viihtyvät ihmisten lähellä. Ted Andrews

Ei ihme, että lapset rakastavat puissa kiipeilyä, metsissä rymyämistä ja puiden alla leikkimistä. Eikä ihme, että moni lapsi kertoo nähneensä luonnonhenkiä.

Jos lapsesi kertoo tarinoita luonnonhengistä: keijuista tms. Voisin ilomielin julkaista niitä blogissani. Joten laittakaa vain rohkeasti lastenne satuja ja kuvituksia minulle. Palkkioita en valitettavasti maksa, ajatus on, että voisimme kirjoitella kirjoittamisen riemusta ja kertoa toisillemme satuja.

Pääsi loru

Omiin loruihin laitoin lorun -Hiiden koulumatkasta- ja kuvan myös. Tuli hiukan Kylli-tätimäinen olo; loru pyöri päässä samalla, kun väänsin kuvaa valmiiksi.

Lorut ovat olleet minulle hyvin rakkaita aina (satujen lisäksi). Muistan vieläkin yhden loru-rallatuksen alun. Luin sen jostain aikuisten romaanista. Itse romaania en muista, mutta lorun kyllä. Aikaa on vierähtänyt noin nelisenkymmentä vuotta.
Lorurallatus meni näin:

rimminnällä, rimminnällä
rimminnällä reen
everst perra peen
lutvik lukka seen
vuotokrassa
krassa seen
untan kriimantee

loru jatkuu, mutta mulla muisti pätkii. 6.2 torstai: muistin, kuin muistinkiin, lopulta, koko lorun. Nyt se on korjattuna tuossa yllä.

Toivoisin joskus muistavani kirjan, mistä sen luin. Voisi tarkistaa, kuinka lorurallatus loppujen lopuksi menikään. Kummasti se vain on muistin syövereissä "makoillut". Aina välillä se sieltä kurkistaa ja muistuttaa itsestään. 

Satu luettavaksi

Laitoin sadun pikkuisesta suohiidestä luettavaksi omiin satuihin. 
Tai ehkä se enemmänkin kertoo, kuinka pelko sulkee ovia ihmeiden täyttämään elämään. Pelko pysäyttää virtojen juoksun ja tuulen tuiverruksen.

Elämän taika

Elämän taika ei ole saavutettavissa eristäytymällä elämästä tai päivittäisestä toimistamme. Se vaatii riittävän avoimena olemista, jotta voi ottaa vastaan jokaisen päivän tarjoamat lukemattomat mahdollisuudet. Sen tavoittaa vain oivaltamalla, että kasvu ja kypsyminen ei ole sisäisen lapsemme kieltämistä tai huomiotta jättämistä. Lapsenahan maailma oli täynnä ikiaikaista lumoa. Silloin matkasimme meidän maailmastamme sinne, mitä kutsumme kuvitelluksi. Enää emme näe lapsen silmin. Sen sijaan pilkkaamme ja nauramme niitä, jotka näkevät.
Ted Andrews

Viime talvena, eräällä metsälenkillä, näin jotain kummallista männyn oksalla.

Sadutus

Hei

Laitan linkin, jossa pääsee tutustumaan sadutukseen.

http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/Sadutus/sadutusohje.htm

Omat lorut

Uusi loru kuvan kanssa lisätty omat lorut -sivulle.
Lisäsin Sanaleikkejä -sivun, johon kokoan leikkejä, joissa käytetään sanallista ilmaisua leikkimiseen.

Omat sadut

Omat sadut sivulla on pieni tarina Vertti Miekkosesta, Martista ja palohälyttimestä. Kirjoitettu ja kuvitettu tekemisen riemusta.

Kirjoittaminen

Satujen kirjoittamista pidetään aika haastavana lajina. Ei riitä, että annat mielikuvituksen palaa ja kirjoitat mitä sylki suuhun tuo.
Haasteena itse koen tekstin tuottamisen sellaiseen asuun, että "lapsikin" sen ymmärtää, mutta kuitenkin teksti olisi hyvin kirjoitettua.
Tove Jansson:in kirja "Muumilaakson marraskuu" sai minut (jälleen kerran) huokailemaan Toven nerokkuutta luoda tekstiä.

Teksteissäni pyrin pääsemään "omaan ääneen", joka olisi hauskaa ja samalla nokkelaa. Luotan lasten kykyyn ymmärtää enemmän kuin me aikuiset oletamme. Lapsille tarkoitetun kirjallisuuden lukeminen olisi varmaan meille aikuisillekkin hyvää tekevää. Hyvä satu tai fantasiatarina pitää sisällään paljon, enemmän kuin päältä uskoisi. 
En pelkää oman katu-uskottavuuteni menettämistä, vaikka lainailenkin kirjastosta Astrid L.,Tove J., tuotantoa (uudelleen ja uudelleen) ym. lasten satukirjoja. En häpeä tunnustaa lukevani Terry P. fantasiaparodioita mahakippurassa.
Päätin yli kymmenen vuotta sitten: En halua vanheta viisaasti, vaan haluan heittäytyä huppuksi.

Vaikka olen kirjoittanut enemmän ja vähemmän koko ikäni, koen olevani aika alussa. Vasta viime vuosina olen päässyt kirjoittamaan enemmän ja kun minulle tarjottiin kustannussopimusta (usean hylkäämisen jälkeen), sain rohkeutta tarttua kirjoittamisen haasteeseen vakavammin.

Sitä, tuleeko minusta koko kansan kirjailijaa, ei voi tietää. Mutta saan luoda ja elää hetken niissä satu- ja fantasiamaailmoissa, mitkä koen lapsenlailla olevan olemassa (ainakin minun mielikuvituksessani).

Saduntekijä

Hei sinulle, joka eksyit tälle blogille.

Olen rakastanut satuja, fantasiaa ja loruja aivan pikkutytöstä asti. 
Pikku tyttönä olin tosissani väittänyt nähneeni keijuja ulkona. Muistan myös, että uskoin vakaasti jonkun otuksen asuvan sänkyni alla ja yritinkin hypätä vuoteeseeni kaukaan. Lisäksi kiedoin jalat tiukasti peiton sisään, ettei mokoma otus vain koskisi niihin.
Kun opin lukemaan, luin, luin ja luin.  

Omien lasten syntyminen antoi minulle taas hyvän syyn palata satujen ja fantasian pariin. Aikuisille suunnatun fantasian lukeminen sai erään tuttavani kysymään minulta: Onko sinulla jäänyt jotain puutteita lapsuudessa, kun pitää tuollaista roskaa lukea?
En osannut kuin nauraa. Ahersin sillä hetkellä "Taru sormusten herrasta" -kirjaa läpi. Tämä tapahtui 80-luvulla.
En ole saanut vastausta vieläkään, onko lapsuuteni jäänyt jotenkin vajaaksi, mutta yli viisikymppisenä edelleen luen satuja ja fantasiaa, sekä kaikkein tärkeintä: kirjoitan ja luon sitä itse.