Esille raaputettu runo

Runoharjoitus 

Esiin raaputettu, ehkä enemmän aikuisten runo kuin lasten.

Runo on salaisuus

Runo on salaisuus

Runo sanan germaaninen alkuperä on tarkoittanut salaista tietoa, taikamerkkiä tai riimukirjainta.

Suomen kielen runo-sana (runoi) tarkoitti runonlaulajaa, tietäjää. Muinaisruotsissa runokarl tarkoitti tietäjää ja noitaa. Muinaisiirissä run-sana merkitsi salaisuutta. 

Lyriikka saanut nimensä kreikkalaisesta lyyra-soittimesta jolla runoilija säesti esitystään. 

Kirjoitettuna on löytynyt noin 2285-2250 eaa akkadilaisen prinsessan ja Taivaan ylipapittaren Enheduannan runoja ja häntä pidetään maailmanhistorian tunnetuimpana kirjailijana ja runoilijana. Tämä nainen eli noin 4300 vuotta sitten.

Suomalaiset loitsut ja kalevalamitta

Vanhin kirjallinen tieto itämerensuomalaisesta loitsusta on 1200-luvun Novgorodista. Kyseessä on tuohikirje, jossa on ilmeisesti salamaa koskeva loitsu. (Tuohikirje 292)

Loitsukatkelmia on säilynyt elävänä muun muassa lastenloruina. Oli ennen onnimanni –loru saattaa olla alkujaan loitsu. Lastenloruna kivunlievitysloitsun pätkä:

Mene kipu kiven kolohon,
alle paaen paakkuraisen;
ei kivi kipuja itke,
paasi vaivoja valita!

Alkujaan loitsu kuuluu näin:

Kiputyttö, tuonen neiti
joka istut kipukivellä
joen kolmen juoksevassa,
veen kolmen jakaimessa
jauhaen kipukiveä,
kipuvuorta väännätellen,
käy kivut kereämähän
kitahan kiven sinisen...

Alla tuulen suuntaa kääntävä loitsu:

Matti Kuusen mukaan ”tuhat vuotta sitten jokainen suomalainen hallitsi kalevalakielen, kuka paremmin, kuka hatarammin, mutta kukaan tuskin sen hatarammin kuin me hallitsemme kirjakielen.” Kalevalakieli oli epiikan, lyriikan, magiikan, häiden, karhunpeijaisten ja vuotuisjuhlien kieli, mutta sillä on sepitetty myös työlauluja, tanssi- ja leikkilauluja, rahvaanrunoja, sananlaskurunoja ja arvoituksia.

Loppuun vielä nykypäivän kalevalanmittaista runoutta lapsille:

Runoharjoitusta

Yliviivausharjoitus. Teksti kirjasta Pohjoisen mytologia, Neil Gaiman. Valokuva jälleen oma. 

Yliviivaus tai tässä tapauksessa "esiin kumitus" on, ainakin itselleni, hyvää sanaharjoitusta ja tekstistä täysin uuden ajatuskuvion luomista. 

Toinen hyvä harjoitus on valmiiden lauseiden leikkaaminen ja uuteen järjestykseen "liimaaminen". Olen käyttänyt tekniikkaa aikoinaan työssäni ja siitä pidettiin kovasti.

Kun kirjoittamisen lajityyppi kutsuu

Voisin kuvitella että kaikilla kirjoittavilla ihmisillä on jokin alue/lajityyppi kirjoittamisessa mikä vetää puoleensa toista enemmän. Täytyy tunnustaa että minulla se on runous ja runoudessa mm. tanka, vapaamuotoinen, kuvaruno ja harjoituksena käytettävä yliviivattu runo. Runoutta ole harrastanut ihan pikkutytöstä lähtien. 

 Minulle ei ole väliä onko runo suunnattu lapsille vai aikuisille. Molemmat käy ja aina parempi jos runo on käypä molemmille.

 

Nyt taas runous kutsuu ja olen itselleni sen verran uskollinen että uskallan jättää Puuskatuuli ja Taikapuu satuteoksen odottamaan. Siinähän avain saatii palautettua ja seuraavaksi olisi uusi seikkailu Taikapuun sisällä olevaan maailmaan. Jatkan tarinaa kun sen aika on.

Kuvassa runoharjoitus.

Olen tehnyt jotain näitä yliviivattuja kuvarunoja ja tässä taas yksi. Näitä on mukava laittaa esille sillä kyseessä on lähinnä harjoituksena käytettävä tekniikka. Valitaan jonkin kirjan sivu ja jokin kuva. Tekstistä poimitaan sanoja ja lauseita, joista sitten ns. runo muodostuu. Kuvankäsittelyohjelmalla voi helposti "pyyhkiä" kuvasta valitut sanat esille ja runo on valmis. Näppärää ja hauskaa. 

 Valokuvan olen ottanut tänä kesänä synnyinseudulla vieraillessa. Tarkemmin Saimaan rannalla lähellä Puumalaa.

Puuskatuuli ja Taikapuu osa III

 Kolmas osa tarinasta Puuskatuuli ja Taikapuu.

Nyt matkalaiset: Puuskatuuli, Lila ja Tossu ovat viimein Höyrypunkki kylässä ja sieltä matka jatkuu Taikapuulle. Mutta mikä kolmikkoa odottaa pelätyn Taikapuun luona?

Puuskatuuli ja Taikapuu / Taikapuu ja mitä sitten tapahtuu.

Linkki: Puuskatuuli ja Taikapuu/Taikapuu ja mitä sitten tapahtuu

Tarinan kaikki osat löytyvät Puuskatuuli ja Taikapuu välilehdeltä:

Puuskatuuli-ja-Taikapuu.html

Kirjoitusjumi, rakas kaverini kirjoittamisessa

Kirjoitusjumi, tuttu ja turvallinen kaverini 

Kirjoitusjumini liittyy vitkutteluun, jolloin kirjoittamisen sijaan tulen tehneeksi erilaisia sijaistoimintoja (esim. siivous, ruuanlaitto, tabletin selaaminen, lepään nyt ja kirjoitan huomenna). Lykkään kirjoittamista aina vähän eteenpäin erilaisilla verukkeilla ja näin välttelen kirjoittamisen aiheuttamaa hetkellistä epämukavuuden tunnetta. En ole edes ihan varma mistä tämä epämukavuus kumpuaa tai mihin se kirjoittamisessa liittyy. Joskus aikoinaan ajattelin sen liittyvän siihen että aina kun aloitan kirjoittamisen niin tulee jokin este: perheessä joku sairastuu, kotityöt kasaantuvat, palkkatöissä alkaa tiiviimpi tahti eikä näin ollen jää aikaa yms. 

Mutta... dadaa.. huomasin toissa viikolla kuinka niin rakas kirjoitusjumi taas hiipi vierelleni. En osaa sanoa mitä oikein tapahtui mutta jumi tuli. Sijaistoimintoja suorittaessani sain itseni kiinni seuraavista ajatuksista:

• ei ole oikein ideaa miten tarina jatkuu (Puuskatuuli ja Taikapuu)
• mitä oikein haluan kirjoittaa vai haluanko kirjoittaa mitään (runot vs. tarinat vai kumpikin. Aikuiset vai lapset vai kumpikin.)
• miksi oikein kirjoitan, mikä on minun motiivini kirjoittaa, mitä haluan saavuttaa kirjoittamisella

Listaan olisi vielä lisää noita "ajatuspieruja", mutta tuossa ehkä tärkeimmät joiden äärelle oli pysähdyttävä. Vastauksia minulla ei ole, ainakaan vielä. 

Tiedän kokemuksesta että pidemmällä tähtäimellä vitkuttelu kuitenkin johtaa siihen, että kynnys kirjoittamiseen kasvaa entistä korkeammaksi. Tämä puolestaan saa aikaan enenevissä määrin hankalia tunteita.

 Eikä auta vaikka kuinka yrittää muistuttaa itseään kuinka iloa tuottavaa on leikkiä sanoilla, rakentaa niillä kuva (runo) tai kokonainen tarina. Onneksi kokemus on myös opettanut että jumista pääsee ja kirjoittaminen taas sujuu.

Puuskatuuli ja Taikapuu osa II / Hiiden hyökkäys

 Puuskatuulen seikkailut Lila-keijun ja Tossu-peikon kanssa jatkuvat. Tässä jaksossa pääset tutustumaan Suloon, Viimaan ja Kaarloon. Keitä he ovat selviää tarinasta. Tapaat myös ikävät hiidet. 

Tarinaa pääset lukemaan linkistä:

Hiiden hyökkäys

Tätä tarinaa editoin vain pääpiirtein. Kirjoitus- ja etenkin pilkkuvirheitä varmaan löytyy. Pyydän niiden osalta armoa. Tänä tarina ei ole menossa kustannettavaksi vaan kaikille ilmaiseksi luettavaksi.

Kuvituksen osalta myös tämä on eräänlaista treeniä. Kuvitukset ovat tekoälyllä tehtyjä, jonkin verran muokattu. 

Puuskatuuli ja Taikapuu

 

Ensimmäinen osa tarinasta Puuskatuuli ja Taikapuu

 Linkki:Puuskatuuli ja Taikapuu

Tarinan aloitus on tässä. Pyrin jatkamaan tarinaa viikottain.

Tarinaan tulee Canvalla tehty kuvitus ja jos saan tarinan kasaan kokonaisuudessaan niin muokkaan sen luettavaksi e-PUB tiedostoksi.

Jännittää itseänikin kuinka käy. Juoni rakentuu sitä mukaan kun kirjoitan ja yksitysikohdat näkyvät muokkautuvan myös. Tarkoitus oli tehdä perinteinen satu mutta jostain pälähti päähän tuoda tähän tarinaan hiukan steampunkki meininkiä. 

Tunnustan, jokin minua viehättää steampunkissa musiikkia myöten. Katsotaan siis kuinka se maailma istuu lasten satuun.

Instagram, apua nämä sosiaalisen median linkit ja widgetit

Loin vasta nyt Saduntekijälle omat tilit sosiaaliseen mediaan ja oli pientä kamppailua tilien yhdistämisissä sun muussa. Viimein sain facebook ja instagram tilit yhdistettyä, huh. Olin jo luonut blogiin instan painikkeen joka jopa toimi, no instan widgetti alkoi outoilla ja vei mihin sattuun. Joten instan painiketta ei nyt ole blogin sivupaneelissa. Yritän myöhemmin uudelleen saada asian korjattua.

Saduntekijä siis löytyy instagramista nimella saduntekija ja sitä kautta biosta pääsee kyllä blogiini. Ajatus on että ilmoittelen uusista blogipäivityksistä sosiaalisenmedian kanavissa ja siellä on myös (ehkä) helpompi kommentoida jos siihen tulee tarvetta.

Saduntekijän facebook: saduntekija (linkki)

                            instagram: saduntekija (ei ole tässä aktiivinen linkki)

Voi että mä sanon nämä kaiken maailman linkkien ja widgettien sun muiden hanikoiden ja painikkeiden luomiset.

Kotisivutkin vielä vaiheessa. Alkuun päästiin mutta sittenpä ei juuri ole edistymistä tapahtunut.

Kirjoitin pienen mietteen Kirjoittaminen välilehdelle. Kuinka itse pysyin kiinni kirjoittamisessa kun ei ollut aikaa kirjoittaa.

 

Tankaa ja Canvaa

 Tankaruno harjoitteita.

Chat GPT:n kanssa "keskustelutuokio" ja sen tuloksena tein tankarunon, runo on ns. raakile eli en ole sitä sen kummemmin editoinut. GPT jäi kuvan osalta jumiin, eikä pystynyt sitä luomaan. Canvalla loin kuvan. Canva ei juurikaan "seurustele" vaan luo mitä pyydetään tai miten sattuu asian käsittämään. 

Minua ei haittaa vaikka nämä tekoälyalustat tuntuvat välillä tekevän ihan omiaan, luovassa työssä yllätykset monesti sysäävät ideaa eteenpäin ja lopputulos on jotakin uutta mitä ei ollut itse siinä hetkessä edes ajatellut. Tykkään leikkiä tekoäly kaverina omassa satumaailmassani. 

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa ja hyvä kun välillä saa pompotella ideaa vaikka sitten tekoälyn kanssa.

Treeni tankaruno

Laitan tähän Canvan tekoälyn käsitys kuvasta kun pyysin luomaan kuvan kengästä joka näyttää tehtaalta. Jotenkin teki minut iloiseksi ja hämmentyneeksi kun kuva oli valmis. 

Jotta vain ei satujen kirjoittaminen jäisi.

 Aloitin Canvan kanssa treenikirjoitusharjoitukset. Oikeastaan se tapahtui vahingossa kun olin miettimässä ja kokeilemassa kuvitusta yhteen aivan toiseen tarinaan. Joitain nappeja siinä painelin ja hoilaa Canva tuottikin tarinan luettavaksi. Tarinan sisältö viehätti minua ja sainkin idean muokata sitä Puuskatuulen seikkailuille sopivaksi. Tein blogiin myös oman välilehden tälle projektille.

Nimeksi tuli Puuskatuuli ja Taikapuu. Satu tulee olemaan jatkokertomus eli kirjoittelen sitä pieninä annoksina ja katsotaan mihin tarina mahtaa päätyä.

Ensimmäisenä on esittely tarinasta pdf:nä. Pääset sen lukemaan tästä linkistä:

Puuskatuuli ja Taikapuu

Jos sinulle tulee jokin idea juonen käänteeksi niin laita ihmeessä se kommentteihin.

Soitoniemen sanomiset

 

Heipparallaa. Nyt sain värkättyä uuden version entisestä Susirajan sanomisista. Tässäpä se luettavaksi.

Tähän uuteen versioon kokeilin Canvaa ja sillähän sai luotua ihan kelpo kuvia sekä lehden. Seuraavan lehden julkaisen loppukesällä.

Linkki:

Soitonniemen sanomiset

P.S Jos haluat lehteen jotain uutisia Soitonniemestä tai Saduntekijästä kumppaneineen niin laita pyyntöä tulemaan komenttikenttään. Kirjoittelen uutiset seuraavaan lehteen. 

Vaikka lehden nimi on muuttunut niin asukkaat ovat samat kuin Susirajan sanomisissa. Otin mukaan Saduntekijän kumppaneineen, koska olen sijoittanut Soitonniemen Saduntekijän talolta alkavaan metsään.

Soitonniemen sanomiset ja kotisivujen teko

 Tämä täällä

hikipäässä luo uusia kotisivuja Saduntekijälle. Aikamoista puuhaa, av-viestinnän opit jossain aivojen tallennustilan alimmaisena ja kaivele niitä sitten sieltä, välillä huonolla menestyksellä. Olen käyttänyt tekoälyä avuksi ja valmiita sivupohjia, mutta omannäköisten sivujen luominen on työn ja tuskan takana.

Vankka aikomus aloittaa uudelleen Susirajan sanomisten julkaisu. Susirajan sanomiset olivat linkkitetty vahvasti Sukevalle ja koska olen muuttanut sieltä pois eikä minulla ole enää kontaktia niihin maisemiin, niin Susirajan sanomiset poppoo siirtyy Soitonniemeen. Paikka on olemassa ja se on minun synnyinseutuni eli juureni ovat siellä syvässä. 

Soitonniemellä vierailen aina kun se vain on mahdollista ja sieltä olen myös saanut kipinäni satujen ja fantasian maailmaan. Hurissalon saaren maisemat ja lapsuuteni läheiset (jotka kertoivat tarinoita niin kummituksista kuin vuorenpeikoista) ovat muokanneet mielenmaisemani satujen saareksi. 

Kuvat on luotu Canvan tekoälyn avustuksella. Canvan tekoäly luo huomattavasti nopeammin ja tekee tarkemmin ohjeiden mukaan. Ihastuin. Saan siellä myös luotua tulevat Soitonniemen sanomiset vaivattomasti.

Ellibs

 

Lisäys kirjan myyntipaikkoihin.

Nyt Kukkakeiju kummittelee ja Vuorenväen ahdinko ovat saatavilla myös Ellibs:llä.

Ellibs

Saduntekijä ja Puuskatuuli satusarja

 

Saduntekijä ja Puuskatuuli satusarjasta on julkaistu kaksi seuraavaa kirjaa.

Uudet e-kirjat löytyvät jo nyt: 

Google Playn kirjoista

Google kirjat

Applen Apple books:ista

Apple-Kukkakeiju kummittelee

Apple-Vuorenväen ahdinko

Tankarunot, suuri rakkauteni kirjallisuudessa

Aivan aluksi nöyrimmät anteeksi pyynnöt jos olen jättänyt huomioimatta jonkun kommentin. Ainakin yhden huomasin viime vuodelta. Laitoinkin kommentteihin hänelle anteeksi pyynnön.

Sitten tankojen maailmaan. Jokin minua kiehtoo suuresti tankarunoissa (myös haikurunoissa). Luen tätä runomuotoa mielelläni vaikka runokirjoja täytyy hiukan etsiä. Alkuperäistä japanilaista tankarunoutta löytää Tuomas Anhavalta: Kevään kukat, syksyn kuu: Kootut tankarunot 1960–1982. Lasten tankarunokirja löytyy ainakin Päivi Savolaiselta: Sateen ääni on sinun äänesi. 

Tankarunon alkuperäinen ajatus on luonnon ja ihmisen vuoropuhelua, tiukka tavutus ja rivien määrä. Tankarunoja voi ja saa toki kirjoittaa ilman että luontokuvauksesta rakentaa yhteyden tunnetilaan. Tankarunojen rivien ja tavujen tiukka rakenne on kuitenkin oltava ja se laittaa mielikuvituksen ja sanavaraston töihin. On pyöriteltävä lauseita ja sanoja löytääkseen oikean muodon ja rytmin. Lisäksi runohan ei voi olla mitä tahansa sillisalaattia vaan sanoitettu kuva jostakin hetkestä.

Kirjoittelen tankarunoja jotka sisältävät luontoelementin mutta eivät välttämättä siltaa ihmisen tunnetilaan. Leikkisiä ja pirskahtelevia hetkiä missä satu ja luonto kohtaavat. Harmaasävyiset tankarunot tavoittivat minut kun puolisoni sairastui vakavasti. Silloin tankarunojen kirjoittamisesta minulle kanava tuoda ulos sisälläni oleva pelko, suru yms. 

Tankarunoista on siis moneksi, tiivis paketti mikä voi sisältää isonkin tuokion tai vie sinut keskelle satua.

Laitan yhden lasten tankarunoni, kuva tietty tekoälyä hyödyntäen.

Lisää yhteistyötä tekoälyn kanssa.

Pönttöuunin asukas runooni tekoälyn luoma kuva. Kuvien luominen tekoälyllä on vuorovaikutteista. Tähänkin runoon pyysin kuvan antamalla muutaman keskeisen elementin. Tekoäly esitti kirjallisen ehdotuksen kuvasta ja hyväksyin sen. Tässä lopputulema. Vallan hauska, ainakin omasta mielestäni.

 

Tekoäly kuvien luomisessa

Kokeilin kuinka ChatGPT luo valmiisiin lastenrunoihin kuvia. 

Ensimmäinen onnistui aivan hyvin. 

Toisen kanssa tuli ongelmia. Laitan molemmat tuotokset nähtäväksi.

Kuva lastenrunoon -Noidan naama-

 

Toinen runo ei mahtunut kuvaan ja pyytäessäni pelkkää kuvaa muutti tekoälyn sen aivan toisenlaiseksi. Tekoäly oli nimennyt kuvan -Noitavoimalla yöllä taivaan halki-. Kissa ja kahvipannu keikkuvat ilmassa jostain kumman syystä.
Kokeilen uudelleen myöhemmin. Kuva olisi tarkoitus saada runoon -Noidan hommia-.

Kuvien luonti tekoälyn avulla näkyy kyllä onnistuvan. Vaikka olen piirrellyt jonkin verran niin en koe olevani kuvittamisessa kovinkaan vahvoilla. Ehkä ChatGPT:n avulla saan mieluisia kuvia runoihini koska koen lastenrunojen tarvitsevan visuaalisuutta mukaan.

Otin selvää myös saako tekoälyllä luotuja kuvia julkaista ns.ominaan. Selvittely on vielä kesken mutta alustava kanta oli että tavallaan ne ovat sen henkilön joka on antanut ohjeet tekoälylle kuvan luomiseen.

Vielä kuva on siis ns. vapaata riistaa, mutta runoni eivät. Pyysin kuitenkin tekoälyä yhdistämään ne, riskeistä huolimatta.

Tekoäly kirjoittajan kaverina

Tekoäly

Hurahdin minäkin kokeilemaan tekoälyä. Latasin ChatGPT open Al:n ja aloitin ideoiden kehittelyn tankarunoihini. Heitin sille muutaman keskeisen sanan ja pyysin tekemään lasten tankarunon.

Odotin jännityksellä kuinka se lyö minut ällikällä ja saa tuntemaan omat kirjoittamisen taitoni vähäisiksi ja surkeiksi. 

No, tällä hetkellä en usko sen vievän minulta kirjoittajan itsetuntoani ja haluani kirjoittaa. Mutta täytyy sanoa että tuli useita hauskoja ideoita, joita kyllä ajattelin käyttää ja jatkossakin "seurustelen" sen kanssa ideoita kehitellessä. Hyvä apulainen kun iskee jumi.

Laitan pari esimerkiä tähän mukaan. Huomaa että tekoälyn kyvyssä laskea tavujen määrää on vielä petraamista. Ehkä myös suomenkielikään ei ole parasta mahdollista.

Tankarunojen tavumäärä riveillä on: 5,7,5,7,7

Tässä lasten tankaruno kastemadosta, joka odottaa kevättä ja lämpöä:

Mullan alla nyt        5
kastemato uinahtaa.    7
Kevät on unelma –        6, ehkä tekoäly laski myös laittamansa viivan tavuksi?
auringon lämmin syli,    7
vihreä ruoho kutittaa.    8

Halusin tarkistaa kuinka Al tavuttaa sanan vihreä.

Tulos:

AI-yhteenveto: sana "vihreä" tavutetaan vi-hre-ä.  ????????  Äidinkielen opettajani kyllä kääntyi nyt haudassaan.

Toinen esimerkki

Tässä lasten tankaruno, jossa sanat voitatti ja kaatosade:

Kaatosade käy,            5
metsän lakit kastuvat.    7
Voitatti nauraa,            5
pömpeli hattu vinossa –    8, taas viiva lopussa, tavuja kuitenkin 8
räystäältä roikkuu pisara.    8

Itseäni huvittu kovasti tuo -pömpeli hattu vinossa- lause.

Annettakoon tekoälylle anteeksi. Sehän on kehitetty englannin kielellä ja varmaan tarkemmin amerikan englannilla. Tämä sai minut myös rakastamaan omaa äidinkieltäni vielä enemmän ja haluni myös varmistaa että meidän kielemme ei katoa tai muutu joksikin englannin sekaiseksi -ei miksikään- kieleksi. Olen joskus kuullut että suomenkieli kuulostaa ulkomaalaisen korviin hyvin kauniilta ja laulavalta kieleltä. Toivon todella että suomenkieli pysyy kartalla vielä pitkään.