Satupäivä 18.10.2019

Satupäivää voi viettää myös edellisellä tai seuraavalla viikolla – osallistuminen ei ole päivästä kiinni.

Minulta meinasi hujahtaa koko satupäivä ohi. Kiitos television, eräässä ohjelmassa muistutettiin valtakunnallisesta satupäivästä. 

Onhan satupäivälle omat info sivunsakin:
👆Satupäivä
Käy kurkkaamassa.

Vuoden 2019 satupäivän teemana ovat taikuus ja magia. Minun lempiaiheita, niitähän käsittelen omissakin saduissani.

Luontorunoja

Luontorunot ovat ihania. Itsekkin kirjoittelen silloin tällöin runoja/loruja, jotka liittyvät luontoon. Omat runoni ovat maustettu fantasialla. 
Runot ovat kiehtovia, pienessä tilassa ja vähäisillä sanamäärillä kokonainen tarina.
Orvokki-oravan luontokoulun sivuilta löytyy lapsille tarkoitettuja luontorunoja. Käykäähän kurkkaamassa:
 👆Orvokki- oravan luontorunoja.

Lukukoira Sylvi

Pitkästä aikaa lukukoira Sylvin kuulumisia.

Mäyräkoiria ja syksyn värejä:

 👆Kuono kirjassa 

Virtuaalinen lukukoira???????

Lukukoira asioissa surffailin ja löysin virtuaalikoiran, jolle voi lukea. Sivustolta löytyi muutakin mielenkiintoista asiaa ja sovelluksia liittyen lukemiseen yms. Outloud on myös täysin suomalainen yritys.

Lue Luppakorvalle

Peli vai kirja? Me haluamme yhdistää nämä kaksi kerronnan ulottuvuutta ja olemme luoneet koukuttavan sovelluksen, jossa pääsee etenemään vain lukemalla. Outloud Oy:n sovellukset

Maailman lukutaitopäivä

Maailman lukutaitopäivä 8.9.2019

Minun valinta

Lukeminen väsyttää

Jos lukeminen väsyttää voi vaihteeksi kuunnella satuja tai lauluja. Ylen radiossa on mainio kattaus molempia.

Radio/Areena/Yle.fi: Yöpuun iltasatuja

Nettissä on monia sivustoja, joissa on ääneen luettuna klassikoita ja uusia satuja. Äänikirjoja voi toki ostaa itselleen. Ne kulkevat mukavasti mukana äly- tai lukulaitteissa.
Olen itsekkin hurahtanut e-kirjoihin (en yksin siksi, että omatkin tuotokseni ovat e-kirjoina). Älylaitteet ja e-kirjat/äänitteet ovat tätä päivää ja mainio mahdollisuus saattaa nykyajan diginatiivit satujen maailmaan.  Kun teokset lataa laitteelle, ei haittaa vaikka nettiyhteyttä ei olisikaan saatavilla. 

Kasvoinko vinoon Pepin Huvikummussa? 

Minun lapsuuteni kulki Muumilaakson, Peppi Pitkätossun Huvikummun ja monien muiden klassikkojen kautta. Ihmettelen tänä päivänä lapsuuteni lastenkirjojen osalle tullutta leimaamista ja kritiikkiä, milloin ne ovat rasistisia, milloin mitäkin. Lukemani arvostelun perusteella minusta olisi pitänyt tulla rasistinen, omaa varjoaa pelkäävä ja terapiaa tarvitseva ihmisraunio. Ei tullut, en ainakaan ole huomannut.

Olin varmaan myös huono äiti. Luin lapsille mm. Alfons Jokista (Mikko Mallikasta), siinä isä tuprutteli piippuaan, kiellettyä lasten nähden. Eemeli oli poikien suosikki, tuo adhd-hirviölapsi ja huono esimerkki (ei ole minun keksimää, vaan jonkun nykyvanhemman arvio Eemelistä), poikani altistuivat myös Herra Huulle, Koko kaupungin Vinskille, Kirsi Kunnaksen hurjille lastenrunoille, joissa Herra PiiPoo huitaisee vespallaan junan alle ja kuolee. Tuliko pojista ongelma nuoria ja aikuisia, ei tullut tai en ainakaan huomannut. 

Tarinat ja sadut siivittävät leikkejä, milloin ollaan prinsessoja, milloin merirosvoja tai vaikka noitia. Vaikeita tunteita on (tunteiden kirjolta ei kukaan selviä elämässään) helpompi käsitellä satujen ja tarinoiden kautta. Myös hankalia ja vaikeita asioita voi käydä satujen avulla läpi. Hyvä työkalu, viihdyke ja ikävinä aikoina ihana turvapaikka.
Uskon satujen voimaan, olkoon lukijana aikuinen tai lapsi. Enkä usko Eemelin metkuineen tekevän kenestäkään hirviölasta. Uskotko sinä?

Kirjoittajan päänsärkyjä ja vähän muuta

Välillä on kirjoitettava itselleen, annettava sanojen pulputa ja päästettävä suustaan ulos "sitä sun tätä".

KIRJOITTAJAN KIVISTYS

Satu kiljuu komerosta.

Runo piirongin laatikosta.

Väistelen kirjaimia,

karkuun kipitän sanoja.

On kirjailijan kivistys

jonakin päivänä 

jonkun sivistys

tai 

päivän piristys.

Soili

VIELÄ KERRAN KYSYN

Vielä kerran kysyn,

pitääkö olla asiaa

jos tahtoo kirjoittaa?

Vaan voiko vain antaa

sanojen paperille sipsuttaa

ja sitten

siihen miten sattuun paikoillensa pötkähtää?

Onko pistettävä pilkut ja pisteet,

vai voiko ne huitaista lattialle

ja sitten

lyttyyn polkaista

ja imuriin imaista?

Vielä kerran kysyn,

pitääkö olla asiaa

jos tahtoo kirjoittaa?

Eikä minulla muuta.

Soili

FLOW

Tänään voisin luoda

ja itselleni suoda

siivellisen toverin, jolla essu

ja essun taskussa

miljoona sanoja.

Niistä tarinoita turisen

ja sivut täytän

ja kyniä käytän.

Enkä yhtään pyyhekumia,

sillä siivellinen toveri

on oiva kielipoliisi.

Ja kaikki oikein,

joka sana.

Sen itselleni suon

ja tarun ihmeellisen luon.
Soili