Virolaista lastenkirjallisuutta

Valloittava kirja vuodelta 1975. Aino Pervik on virolainen lastenkirjailija, runoilija ja kääntäjä. 

Kirjan on kuvittanut E.Valter ja suomentanut Kirsi Kunnas.

Kirja kuuluu kirjaston poistokirjoihin, joita ostin taas muutama viikko sitten ison kassin. Nyt valkkasin hiukan pidempiä saturomaneja itselleni luettavaksi. Mukana oli myös muutama Anni Polvan kirjan sekä Astrid Lindgreniä ja Tove Janssonia.

Kolme rakastamaani lastenkirjailijaa, joiden joukkoon pääsi ehdottomasti myös Aino Pervik.

Laitan pienen pätkän Konkkamuori kirjasta:

- Ja kapteeni kulkea köpötti Konkkamuorin luo ja aikoi nostaa puusylyksen maasta kantaakseen sen tupaan. Mutta heti kun hän tarttui ensimmäisiin halkoihin, kuului kova paukahdus joka kaikui läpi pihan. Kaikki hänen kymmenen sormeaan murtuivat poikka ja varisivat kappaleina lumeen.

"Mitäs tämä nyt oikein on?" Ihmetteli Konkkamuori.

"Älä nyt vain suutu, rakas Emmeliine", sanoi Trummi huolissaan. "Minä olen niin läpikotaisen jäässä, että menen palasiksi ihan noin vain."

"No mitäs sormista", tuumi Konkkamuori onnellisena. "Ollaan ilosia etteivät jalkasi katkenneet ja pudonnneet metsään. Mihin sinä raukka olisitkaan joutunut!"

Ja hän kumartui kokoamaan Trummin sormenpalaset lumesta ja talletti ne huolellisest esiliinan taskuun. Sitten hän talutti Trummin varoavasti sisälle. Hän vei Trummin seisomaan kylmillään olevan takan eteen, haki kiiruusti kynttilän, sytytti sen palamaan ja alkoi kynttilän sulaa talia tiputtamalla kiinnittää sormia paikoilleen Trummin käteen. Siinä oli oltava tarkkana, jotta sormet osuivat oikeassa järestyksessä oikeille paikoilleen. -

Minusta kirja oli hulvattoman hauska, tapahtumat olivat niin nurinkuria, ettei voinut kuin ihastella kirjailijan mielikuvitusta. Ennätin kuitenkin pohtia, kuuluuko tämä joidenkin mielestä näihin sensuroitaviin kirjoihin.

Täytyy vielä lopuksi kertoa, kuinka hämmennyin lasten satutuokiota pitäessäni. Ajattelin olla nykyaikainen ja valitsin satutunnille e-kirjan luettavaksi. Lapset saivat vuoronperään kääntää sivua tabletin näytöllä. Olin jo lähes lopussa, kun eräs suloinen 3 v. tyttö katsoi minua ja kysyi: "Milloin sinä Soili oikein luet meille sen satukirjan?"
Hämmennyin, en oikein osannut sanoa mitään. Sitten yritin kömpelösti selittää, että tässähän tämä satukirja on, jota minä luen. 
Joten kyllä lapset taitavat vielä kuitenkin nauttia ihan perinteisistä kirjoistakin, kun vain joku niitä heille lukee.