William Shakespearen (1564-1616), Kesäyön unelma:
Minähän nuo teen pilat öisin hetkin.
Kujeillani se nauraa Oberon,
Kosk` orhi´jättää kaurakaukalon,
Kun tammavarsan lailla hirnahdan ma.
Ja joskus kummin kulhoss´ asustan ma
Hahmossa pienen paistiomenan,
Ja kun hän juo, ma huuleens` ammahdan,
Ja oluen hän kaataa leuoillensa,
Kun viiso mummo, tullen saarnan valtaan,
Mun luulee jakkaraksi, hänen altaan
Livahdan pois, hän kaatuu pyllyllensä
Ja huutaa jestanpoo ja yskii, rykii,
Ja koko seurakunta toistaan nykii,
Nikahtuu nauruun, purskuu, aivastaa
Ja vannoo: sepä vasta hupaisaa.
Runo kertoo hänen aikansa Englannin suositusta satuhahmosta, tontusta nimeltä Puck. Hän oli Oberonin ja maalaistytön poika, joka oli perinyt isältään erityiskykyjä. Puck oli avulias, mutta teki kujeita.
Itse tekstissä viehätti sen ajan kieli ja jäin miettimään myös pilkkujen, pisteiden ja isojen kirjainten erikoista käyttöä. Mutta aivan luettava 1500 - 1600 -luvun runoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti