Välillä lapsille raaputettua runoutta.
Joku ehkä hoksaakin että kysessä on kirja -Liisa Ihmemaassa-. Kuva omasta valokuvasta muokattu.
Myyteillä ja saduilla on suurempi kansainvälistä ystävyyttä lisäävä vaikutus kuin ymmärretäänkään. Ne ovat mitä parhainta rauhantyötä. Parhaimmillaan se auttaa ratkaisemaan omia ongelmia, voittamaan vaikeuksia ja uskomaan elämään.
Välillä lapsille raaputettua runoutta.
Joku ehkä hoksaakin että kysessä on kirja -Liisa Ihmemaassa-. Kuva omasta valokuvasta muokattu.
Olen viehtynyt kovin tekemään näitä raaputettuja runoja omiin valokuviin. Valokuva on muokattu ja runon teksti erään kirjan sivu.
Enkä oikein miellä näitä edes harjoituksiksi. Käytän aikaa ja pyörittelen sanoja. Monesti julkaistu "kuvaruno" on edeltänyt useamman tekeleen ennen kuin se on omasta mielestäni valmis.
Runo on salaisuus
Runo sanan germaaninen alkuperä on tarkoittanut salaista tietoa, taikamerkkiä tai riimukirjainta.
Suomen kielen runo-sana (runoi) tarkoitti runonlaulajaa, tietäjää. Muinaisruotsissa runokarl tarkoitti tietäjää ja noitaa. Muinaisiirissä run-sana merkitsi salaisuutta.
Lyriikka saanut nimensä kreikkalaisesta lyyra-soittimesta jolla runoilija säesti esitystään.
Kirjoitettuna on löytynyt noin 2285-2250 eaa akkadilaisen prinsessan ja Taivaan ylipapittaren Enheduannan runoja ja häntä pidetään maailmanhistorian tunnetuimpana kirjailijana ja runoilijana. Tämä nainen eli noin 4300 vuotta sitten.
Suomalaiset loitsut ja kalevalamitta
Vanhin kirjallinen tieto itämerensuomalaisesta loitsusta on 1200-luvun Novgorodista. Kyseessä on tuohikirje, jossa on ilmeisesti salamaa koskeva loitsu. (Tuohikirje 292)
Loitsukatkelmia on säilynyt elävänä muun muassa lastenloruina. Oli ennen onnimanni –loru saattaa olla alkujaan loitsu. Lastenloruna kivunlievitysloitsun pätkä:
Mene kipu kiven kolohon,
alle paaen paakkuraisen;
ei kivi kipuja itke,
paasi vaivoja valita!
Alkujaan loitsu kuuluu näin:
Kiputyttö, tuonen neiti
joka istut kipukivellä
joen kolmen juoksevassa,
veen kolmen jakaimessa
jauhaen kipukiveä,
kipuvuorta väännätellen,
käy kivut kereämähän
kitahan kiven sinisen...
Yliviivausharjoitus. Teksti kirjasta Pohjoisen mytologia, Neil Gaiman. Valokuva jälleen oma.
Yliviivaus tai tässä tapauksessa "esiin kumitus" on, ainakin itselleni, hyvää sanaharjoitusta ja tekstistä täysin uuden ajatuskuvion luomista.
Toinen hyvä harjoitus on valmiiden lauseiden leikkaaminen ja uuteen järjestykseen "liimaaminen". Olen käyttänyt tekniikkaa aikoinaan työssäni ja siitä pidettiin kovasti.
Kolmas osa tarinasta Puuskatuuli ja Taikapuu.
Nyt matkalaiset: Puuskatuuli, Lila ja Tossu ovat viimein Höyrypunkki kylässä ja sieltä matka jatkuu Taikapuulle. Mutta mikä kolmikkoa odottaa pelätyn Taikapuun luona?
Puuskatuuli ja Taikapuu / Taikapuu ja mitä sitten tapahtuu.
Linkki: Puuskatuuli ja Taikapuu/Taikapuu ja mitä sitten tapahtuu