Kun kirjoittamisen lajityyppi kutsuu

Voisin kuvitella että kaikilla kirjoittavilla ihmisillä on jokin alue/lajityyppi kirjoittamisessa mikä vetää puoleensa toista enemmän. Täytyy tunnustaa että minulla se on runous ja runoudessa mm. tanka, vapaamuotoinen, kuvaruno ja harjoituksena käytettävä yliviivattu runo. Runoutta ole harrastanut ihan pikkutytöstä lähtien. 

 Minulle ei ole väliä onko runo suunnattu lapsille vai aikuisille. Molemmat käy ja aina parempi jos runo on käypä molemmille.

 

Nyt taas runous kutsuu ja olen itselleni sen verran uskollinen että uskallan jättää Puuskatuuli ja Taikapuu satuteoksen odottamaan. Siinähän avain saatii palautettua ja seuraavaksi olisi uusi seikkailu Taikapuun sisällä olevaan maailmaan. Jatkan tarinaa kun sen aika on.

Kuvassa runoharjoitus.

Olen tehnyt jotain näitä yliviivattuja kuvarunoja ja tässä taas yksi. Näitä on mukava laittaa esille sillä kyseessä on lähinnä harjoituksena käytettävä tekniikka. Valitaan jonkin kirjan sivu ja jokin kuva. Tekstistä poimitaan sanoja ja lauseita, joista sitten ns. runo muodostuu. Kuvankäsittelyohjelmalla voi helposti "pyyhkiä" kuvasta valitut sanat esille ja runo on valmis. Näppärää ja hauskaa. 

 Valokuvan olen ottanut tänä kesänä synnyinseudulla vieraillessa. Tarkemmin Saimaan rannalla lähellä Puumalaa.

Puuskatuuli ja Taikapuu osa III

 Kolmas osa tarinasta Puuskatuuli ja Taikapuu.

Nyt matkalaiset: Puuskatuuli, Lila ja Tossu ovat viimein Höyrypunkki kylässä ja sieltä matka jatkuu Taikapuulle. Mutta mikä kolmikkoa odottaa pelätyn Taikapuun luona?

Puuskatuuli ja Taikapuu / Taikapuu ja mitä sitten tapahtuu.

Linkki: Puuskatuuli ja Taikapuu/Taikapuu ja mitä sitten tapahtuu

Tarinan kaikki osat löytyvät Puuskatuuli ja Taikapuu välilehdeltä:

Puuskatuuli-ja-Taikapuu.html

Kirjoitusjumi, rakas kaverini kirjoittamisessa

Kirjoitusjumi, tuttu ja turvallinen kaverini 

Kirjoitusjumini liittyy vitkutteluun, jolloin kirjoittamisen sijaan tulen tehneeksi erilaisia sijaistoimintoja (esim. siivous, ruuanlaitto, tabletin selaaminen, lepään nyt ja kirjoitan huomenna). Lykkään kirjoittamista aina vähän eteenpäin erilaisilla verukkeilla ja näin välttelen kirjoittamisen aiheuttamaa hetkellistä epämukavuuden tunnetta. En ole edes ihan varma mistä tämä epämukavuus kumpuaa tai mihin se kirjoittamisessa liittyy. Joskus aikoinaan ajattelin sen liittyvän siihen että aina kun aloitan kirjoittamisen niin tulee jokin este: perheessä joku sairastuu, kotityöt kasaantuvat, palkkatöissä alkaa tiiviimpi tahti eikä näin ollen jää aikaa yms. 

Mutta... dadaa.. huomasin toissa viikolla kuinka niin rakas kirjoitusjumi taas hiipi vierelleni. En osaa sanoa mitä oikein tapahtui mutta jumi tuli. Sijaistoimintoja suorittaessani sain itseni kiinni seuraavista ajatuksista:

• ei ole oikein ideaa miten tarina jatkuu (Puuskatuuli ja Taikapuu)
• mitä oikein haluan kirjoittaa vai haluanko kirjoittaa mitään (runot vs. tarinat vai kumpikin. Aikuiset vai lapset vai kumpikin.)
• miksi oikein kirjoitan, mikä on minun motiivini kirjoittaa, mitä haluan saavuttaa kirjoittamisella

Listaan olisi vielä lisää noita "ajatuspieruja", mutta tuossa ehkä tärkeimmät joiden äärelle oli pysähdyttävä. Vastauksia minulla ei ole, ainakaan vielä. 

Tiedän kokemuksesta että pidemmällä tähtäimellä vitkuttelu kuitenkin johtaa siihen, että kynnys kirjoittamiseen kasvaa entistä korkeammaksi. Tämä puolestaan saa aikaan enenevissä määrin hankalia tunteita.

 Eikä auta vaikka kuinka yrittää muistuttaa itseään kuinka iloa tuottavaa on leikkiä sanoilla, rakentaa niillä kuva (runo) tai kokonainen tarina. Onneksi kokemus on myös opettanut että jumista pääsee ja kirjoittaminen taas sujuu.